Pitkät päivät täynnä - minä elän

Päivät ovat toistensa lomitse soljuvia tapahtumia täynnä. Olen tuntenut jotain samaa kuin ennen aktiivin työelämäni aikana: elämään mahtuu enemmän kuin pari asiaa päivässä, ehdin enemmän. Ja nautin.  On aherrettu, vietetty aikaa yhdessä, saunottu ja syöty välillä liiankin hyvin, puhuttu kaikesta taivaan ja maan välillä suomeksi ja englanniksi suloisessa sovussa. Perhe on ollut koolla, ystäviä tavattu.

Juhannuksesta  talo on ollut täynnä elämää. Molemmat lapset olivat paikalla perheineen, samoin käly. Sateisten ja tuulisten kelien takia pyhätkin kuluivat enemmän tai vähemmän erilaisen puuhailun merkeissä.


Maalari maalaa taloa
Ja vävy lupautui maalaamaan talon, minä olin haslankarina. Hän ei olisi malttanut olla vapaalla Juhannusaattonakaan "jos edes lounaaseen asti saisi tehdä hommia". Ja saihan hän. Harjaus, pesu,  suojaus, maalaus aina sään salliessa - auringon pahimmin paahtamista kohdista jopa neljään kertaan. Aika kului hujauksessa. Ja Juhannushan oli oikeastaan peruutettu, sillä kylmät tuulet ja sadekuurot vaihtelivat tiuhaan lyhyitten aurinkojaksojen kanssa. Huonosta säästä huolimatta vajaan viikon päästä talo oli maalattu. Minun osuuteni, ovien maalaus jatkuu huomenna kunhan luoja vie tämän toivottavasti hetkeen viimeisen sadepäivän pois.

Eläinaktivismia
Ja lisää aktiviteettia on tiedossa  sillä muurahaiset valtasivat juhannuksena saunan.Ymmärrettävää että aattona kaikki halusivat saunaan, mutta pesänrakennustyömaan purukasat lauteilla eivät ilahduttaneet mieltä. Rakenteet olivat pehmenneet ja vaativat pikaista lauteitten uusimista. Niinpä tänään saunotaan viimeisen kerran ennen remonttia. (Harmillista että vävy joutui jo lähtemään). Saa nähdä milloin seuraava kerta koittaa.

Yrittivät muurahaiset taloonkin, niin meillä kuin naapurissakin. Hesarin kolumnisti kirjoitti että Suomessa valitetaan liikaa. No, muurahaiset ovat ryhtyneet suoran toiminnan linjoille: muutetaan kylmästä ja sateisesta kesästä sisälle taloon. Siellä ne ihmisetkin näyttävät viihtyvän.Toivon kuitenkin, että voitin taistelun tällä kertaa. Hirsien välissä kolmirinnan taivaltavat muurahaiset veivät minutkin suoran toiminnan tielle - kelpuutin myrkyt avukseni strategisiin kohteisiin.

Sukulaisia ja ystäviä 
Onneksi ihmisten kanssa on ollut sopuisaa. Miehen veli perheineen lomailee naapurissa omalla mökillään, paikalla on myös suvun nuorin,  langon kolmikuukautinen lapsenlapsi kaikkien ihasteltavana.

Ja tyttäremme perulainen ystävä ja hänen malayilainen vaimonsa viettivät kanssamme pari päivää. Lomaillen. Niin, jos ei lasketa niitä tunteja joita IT-alalla työskentelevä ystävä vietti verannan pöydän ääressä tietokoneensa ja puhelimen kanssa. Hänen työmaansa liikkuu sujuvasti mukana ympäri maailmaa - torstaina hän teki töitä Amerikan mantereen ajassa, perjantaina Saksan kellon mukaan.

Odottava mummu
Olen saanut iloita myös raskaudesta, viikkoja on nyt kolmisen kymmentä. Olen tuntenut hentoja potkuja kämmentäni vasten, nähnyt niistä aavistuksen tyttären vatsan pinnalla. Nykyisin raskaus tietää rajoituksia odottavan äidin ruokavalioon. Onneksi ohjeet eivät yltä  mummuun saakka paitsi hänen kantaessaan ruokaa tarjolle.  Odottavan äidin on mietittävä onko juusto tehnyt pastöroidusta maidosta, ilmakuivattua kinkkua ei voi syödä, ei myöskään pellavansiemenrouhetta mahdollisten jäämien pelossa, ei kylmäsavulohta. Vältettävien asioitten lista on pitkä, onneksi Suomessa ei ole kielletty saunomista. Tyttären lontoossa asuvan ystävän vaimo oli myös raskaana. Sikäläiset ohjeet kieltävät saunomisen kokonaan, joten hän ei osallistunut tyttöjen saunavuorolle.  

Nyt on sade tauonnut. Pilvet nousseet aavistuksen. Loppuviikosta on kuulemma jo hellettä. Mahtaakko siihen uskaltaa luottaa? Näyttää kuitenkin siltä, että pääsen huomenna maalaamaan, sitten saunaremontin kimppuun. Lauteet ovat miesten hommia, mutta pintakäsittelyyn saan osallitua, samoin terassin maalaukseen. Se puuha onkin tervetullutta, sillä huomenna tytär suuntaan kohti kotiaan ja talo hiljenee jälleen kahden eläkeläisen ja koiran asuinpiiriksi.