Asia, joka yksinkertaisuudessaan on läsnä kaikessa. Se näkyy keittiön pöydällä, ikkunaverhoissa, yöpöydän sekasorrossa, tauluissa, kipoissa ja kupissa, vaatteissa joissa kuljet. Silti se on minulle ajoittain kovin vaikea juttu, puristaa välillä rintaa ja haluaisi päästä ulos. Mutta en osaa ratkaista kuinka se tapahtuisi. Joskus luovuuden toteuttaminen jokapäiväisissä askareissa ei riitä, vaan minun pitäisi muka tehdä jotain enemmän - maalata, piirtää, kirjoittaa, ehkä jotain muuta vielä kadoksissa olevaa.
Selasin uusinta Avotakkaa, tilaukseni viimeistä numeroa. Aina tuo viisikymmentä vuotta ilmestynyt sisustuslehti ei iske kipinää sielussani. Nyt se sai mieleni levottomaksi ja harkitsemaan jälleen kerran tilauksen jatkoa. Lehteen valitut kuvat kolahtivat luovuuden hermooni kipeästi. En tidä mikä niissä, yksityiskohdat, värit vaiko tunnelmat - ehkä ne kaikki. Etsiessäni ystävän maalaamalle taululle omaa paikkaa mallasin myös tälle omalleni uutta sijoitusta. Kävellessäni rantasaunalle katsoin Päijänteen pintaa, jota saapuva sade kuvioi ja pilvet värittivät aivan poikkeuksellisesti. Aloin ikävöidä luovuutta kipeästi, taulujen tekemistä, tämäkin oli lähes kahdenkymmenen vuoden takaa, vuodelta 1999.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?