Pohjatuuli +10 astetta - juhannukseen reilu viikko

Neljä viikkoa sitten ei vihreydestä voinut puhua.

  

Suomen kevättä ja alkukesää on takanani nyt tasan kuukausi. Siihen on mahtunut pakkasta, räntää, vettä ja hellettä.

Jos tulin tekemään tänne tukun kevättöitä, on niistä edelleen osa tekemättä. Mutta ei hätää, ne joutaa tehdä sitten myöhemmin. Vaikka sitten, kun kesä (toivottavasti) kunnolla alkaa juhannuksen jälkeen.

Mitä sillä jos voikukat rehottavat, puuhun on kuitenkin tullut lehti. Jos vain ei ala uudelleen sataa, taidan yrittää haalia saunavastan kasaan. Rantasauna nimittäin lämpiää, niin se on tehnyt aika tiuhaan koko kuukauden ajan. Ja vesikin oli eilen illalla jo +17 astetta. Kun heitin talviturkin se oli vajaat kymmenen. Saa nähdä tuleeko uimaportaille tänään kuitenkaan käyttöä, pohjatuuli osuu aika raikkaasti juuri meidän laituriin.

Kevätleskeyttäni kestää enää pari päivää,  saan vihdin armaan mieheni tänne vilvoittelemaan Malagan lämmöstä. Hyvä, että tuolloin meillä pitäisi olla kirkas aurinkopäivä ja nämä sateet ovat ainakin hetkeksi poissa; etelän helteitten jälkeen pehmeä lasku Suomen kesään lienee miehelle tarpeen.

Nyt alkavat puitten lehdet saavuttaa täyden mittansa
tuomi on kukkinut ja vuorossa ovat pihlaja sekä  omenapuu.
Juhannusruusussakin on jo nuput. Kesä tulee sittenkin.

Nyt kuitenkin luulen, etteivät mitkään säät pitäisi miestäni pois täältä. Ensi viikolla nimittäin saamme  nauttia tyttären ja lapsenlapsen seurasta. Kun lapsi asuu aivan toisella mantereella, eivät yhteiset hetket ole kovin jokapäiväisiä. Toivon kuitenkin, että osaa olla hössöttämättä aivan liikaa Pikku Myyn ja tyttäreni ympärillä. Se voi olla aika vaikeaa. Villasukkia, tossuja ja neuleita olen suihkinut lapsenlapselleni innolla - tietenkin jännittää osuuko koko kohdilleen.  Vaan vielä enemmän jännitän sitä, kuinka hyvin kaksi ja puolivuotias voi muistaa meidät ja yhteiset juttumme täällä Rannalla reilun puolen vuoden tauon jälkeen. Näillä eväillä on kuitenkin mukava odotella Juhannusta ja toivoa, että säitten haltija sittenkin soisi meille tyynen ja aurinkoisen keskikesän juhlan.

Mieheni on muuttanut Espanjaan

Koira ja mies tarkkana luontoretkellä lähes kymmenen vuotta sitten.

Itse asiassa miehen virallisesta muutosta on jo useampi vuosi. Se tapahtui pian sen jälkeen, kun hankimme asunnon Malagasta. Jollain tasolla tajusin tuon syvemmin tänä aamuna keittäessäni puuroa vain itselleni täällä Päijänteen rannalla.

Minä, joka olen talvipakolainen, palaan Suomeen kun talvi hellittää otteensa ja hyväksyn ilmat, jotka minua täällä odottavat - nytkin kesäkuun alussa  luoteistuuli ja hädin tuskin kymmenen astetta. Mies ei ole talvipakolainen vaan hänen elämänsä painopiste on todellakin siirtynyt Espanjaan. Sitähän verottajakin edellyttää. Hän viettää Suomessa vain pari kuukautta vuodessa eikä varmaan hallua silloin ainakaan palella.

Miehellä on muuttoon terveydelliset syyt, joita ymmärrän hyvin. Silti mieleni kapinoi aina välillä, kun olen täällä yksin. Kaipaan kovin yhdessä tekemisen meininkiä - me kaksi. Vaikka patikkareissut, veneilyt ja metsäkävelyt yhdessä ovatkin jääneet, niin mietin kuinka ihana olisikaan palata tänne yhdessä keväällä. Tehdä kesä säistä välittämättä,  kaivaa pihamaa esiin talven jäljiltä, kuulla lintujen äänet ja nauttia löylyistä rantasaunassa. 

Vaikka ajatus miesten töistä ja naisten töistä, ei olekaan ihan mieleeni, täytyy tunnustaa, että tunnen itseni joissain hommissa tosi vajavaiseksi. Ystävät ovat avuliaita, mutta enhän voi olettaa heidän saapuvan automaattisesti asentamaan vesipumppua, nostelemaan painavampia huonekaluja, auttamaan siivouksessa, ym. ym. Nyt paikallisen rakennuspalvelun kaverit kävivät putsaamassa katot ja poistamassa niiltä sammalet. Tulevina vuosinakin minun tarvitsee kääntyä erilaisten  ostopalveluiden puoleen, jotta saan itse keskittyä talonhollossa rakastamiini pensselihommiin. Tänä keväänä terassi ja verannat saivat uudet pinnat.

Onneksi myös säiden haltija on tullut avukseni ja hidastanut kesän lopullista saapumista - vielä ensiviikollakin ehtii käydä hakemassa kesäkukat puutarhalta eikä ruohokaan ole kasvanut koneella leikkaamattomaan pituuteen. Kirjapinotkin odottavat lukijaansa ja keskeneräiset käsityöt vetävät puoleensa. Ei siis ihme, jos tietokoneen ääressä ei tulekaan vietettyä aikaa ja blogipäivityksetkin venyvät. 

Tuleva viikonloppu on erilaisten juhlien sävyttämä. Lauantaina naapurin tyttären lakkiaiset, sunnuntaina miehen kummipojan tyttären valmistautujaisjuhlat. Lauantaina viettää miehen sisar myös 60-vuotisjuhliaan. Minä edustan meitä, sillä mies ei tule Suomeen vielä pariin viikkoon.  Ja onneksi silloinkin on syytä moneen juhlaan  - ja niihin osallistumme yhdessä.