Pysäyttäviä asioita

Vain hetki Fugessa, ja alkoi olla ikävä malagalaista kahvikupposta.
Suomalaisen pullapuodin asiakaspalvelu kolahti, muttei kivasti.

Vuosikausia 93-vuotiaan äitinsä omaishoitajana ollut ikäiseni ystävä joutui hetkessä hoidettavien joukkoon. Aivoinfarkti, kyllä kai ja todennäköisesti jotain vielä paljon vakavampaa. Minulla paistoi tänään aurinko, vaikka sydäntä ahdistaa ystävän vuoksi. Elämä ei ole oikeudenmukainen, voinko minä silti nauttia. Tai ei vain voinko, onko se minun ja kaltaisteni todellinen velvollisuus? Tehtävä, joka täytyy hoitaa, jos näin on suotu?

Vuokralla asumisen riemuja. Joko kerroin, että vouokraisäntäpariskunta tekee avioeroa, riidellen kuulemma. Vuokraemäntämme haluaa tavata meidät. Mitä on odotettavissa? Emme tietenkään tiedä, tietenkin pelkäämme, että asia vaikuttaa meidän elämäämme lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä. Mutta onko se pahasta? Sitä emme voi tietää, ehkä elämällä on meille lisää annettavaa, uusia kokemuksia.

Ennakkoäänestys Fuengirolassa, suomalaisessa seurakuntakodissa. Ja, jo joku alkaa määrätä miten jonon pitäisi asettua. Ihan oikeassa hän oli, mutta teki sen niin suomalaisen ärsyttävällä tavalla, antoi ymmärtää, että me sata muuta olimme ihan tyhmiä. "Onneksi minä en asu täällä", totesi puoliso, olin liikuttavan samaa mieltä, Malaga parempi.

Äänestyksen jälkeen menimme kuitenkin Los Bolices -aseman juurella olevaan suomalaiseen pullapuotiin, koska minä halusin pullaa. Oli Runebergin torttuja, karjalanpiirakoita ja teollisesti valmistettuja, itse paistettuja possuviinereitä. - Petyin vähän (ei korvapuustia), mutta kyllä ne possut ABC-munkille vertoja vetivät. Mies haki naapuripizzeriasta oluen, vaikka olisin äänestyskahvit tarjonnut,  "pakkosyötin" karjalanpiirakan munavoilla - jotain suomalaista hänellekin sentään.  Ai niin, se kahvi oli niin perussuomalaista kuin voi, tarjoilua myöten. Tossa! ja pieni paksu arabia-kuppi nokan alle, tuosta saa kaataa (ihan ite) ja laittaa maitoa joukkoon. Johan olinkin ehtinyt unohtaa, kuinka kiva on saada café con leche pöytään tuotuna.

Toivottavasti ei tarvita toista äänestyskierrotsta vaan ehdokkaani voitaa ekalla.

Listasin asioita parhejoulustamme

Hyviä asioita:

Pitkin maailmaa levinnyt perheeni oli kerrankin samassa kasassa.

Kun tapaaminen ei ole vain muutaman tunnin mittainen vierailu, ei paine ole liian suuri.
Parin viikkon aikana asioita ehtii onnnistua ja epäonnistua...
... toki hermoillakin aina välillä, mutta kenenkään ei tarvitse olla täydellinen.

Harva isovanhempi saa viettää lapsenlapsensa seurassa näin pitkän jakson, nukahtaa hänen vierelleen ja hämmästyä niin monta kertaa toisen iloisuutta, oivaltavuutta, kohteliaisuutta, kiukkua ja uhmaa.

Flunssa ehtii tulla ja mennä.
Aurinko ja lämpö hellivät meitä.
Terassilla saattoi olla, grillata ja/tai ottaa aurinkoa.

Saimme syödä yhdessä saman pöydän ääressä monta kertaa.

Ei ehkä niin hyviä asioita:
Joulurauhaan laskeutuminen jäi vähiin vaikka mummi saikin kuulla joulurauhan julistuksen Suomen Turusta. Joululaulut piti kuunnella lähinnä ennen joulua. Niitäkin jouluja, jolloin tuo kaikki on mahdollista, ehtii tulla kohdalle vielä aivan liiankin monta.

Nykyinen asuntomme täällä malagalaisessa kerrostalossa on  entistä pienempi. Meillä on vain yksi vierashuone; kaikkia ei pystynyt majoittamaan yöksi.

Toisaalta, poika ja miniä saivat välillä hengähtää tästä hulinasta parin korttelin päässä olleessa pienen pienessä vuokrakämpässään. Siellä tosin oli ensialkuun aivan tukahduttava laventelin tuoksu, joka oli saatu aikaan sijoitttamalla "ilmanraikastimia" jopa sängyn alle. (Ilmanraikastimet joutivat kuulemma roikkumaan muovikassissa ikkunan ulkopuolelle.) Sängyn jouset painoivat selkää ja ensiyö olikin taittunut onnettomalla sohvalla. (Muistui haikeudella mieleen, miten olimme muuton yhteydessä joutuneet lahjoittamaan toisen todella hyvän vierassängyn pois.) Onneksi vuokraisäntä oli heti joulun jälkeen korjannut asian uudella paksulla petauspatjalla.  Myös umpeen jäätynyt jääkaappi oli sulatettu, se oli kuulemma edelleen kuin lehmänhenkäys ja baarikeittiö minibaarin luokkaa. > ks. hyvät asiat.

Vuokralla asumisessa on omat murheensa. Mietin, miten käy vuokrasopimuksemme jatkon. Vuokranantajapariskunnalle tuli ero (näimme isännän muuttavan jouluaikaan),mitä tekevät asuntomme kanssa? (Irtisanomisilmoitusta ei tammmikuun alkuun onneksi kuulunut, vuokrasopimuksen pitäisi siis jatkua - näin toivomme.)

Mummi (ainakin) ehti siis valvoa öitä, kun olisi niin mielellään halunnut löytää ratkaisun omiin ja rakkaittensa arkihuoliin. Elämähän on  joustoja väärällään.

Muistaako 3-vuotias lapsi tämän joulun vielä vanhempana?

Opiksi otettavaa: 
Iloitse joka hetkestä, jonka saat olla perheesi kanssa.

Mummi ei ole kaikkitietävä eikä kaikkivoipa. Minun pitää ymmärtää, että jokaisen on saatava kokea oma polkunsa (myös minun itseni).

Keittiövuoro hellittää

Kun tavallisessa arjessa kattaa kahdelle hengelle, yllättyi kuinka kauan aikaa parissa viikossa saa viettää pienessä keittiössä, kun pöydän ympärillä istui päivästä toiseen 5-7 henkeä. Aaamu alkoi hedelmällä, puurolla, kahvilla ja teellä. Pikku-Myy söi ja syö huonosti, ei lainkaan tai kaiken mitä annetaan. Koskaan ei tiedä etukäteen. Osa porukasta oli koko ajan flunssassa, toinen puoli yritti välttää sitä sairastettuaan juuri sitkeästi kolme viikkoa Suomessa. Itse olen toistaiseksi välttänyt sen karikon. (Tietenkin tämän lauseen kirjoitettuani tunnen vasemman korvan takana kovan, turvonneen imusolmukkeen - se on kipeä.)

Lounasta iltapäivällä, illalla jotain iltapalaa tai peräti kunnon illallinen...
Tosin muutaman kerran istuimme lähiravintoloiden pöytäliinojen ääressä, mutta kotona kokattavaakin riitti. Koska talvipakolaisen keittiö on pieni "läpikäytävä" ei tavaroiden järjestyksestä sen vuoksi ollut jouluaikaankaan varaa luistaa. Koska tarjottavaa oli normaalia enemmän ja tilaa aivan liian vähän, oli senkin sijoittelu oma haasteensa. Siksi varmaan tavallistakin hanakammin yritin pitää muut pois keittiöstä ja saada jutut luistamaan. Aina en onnistunut ja olihan halukkaita auttajia paikalla, kun vain älysin tai osasin sitä  pyytää. Aika usein en halunnut enkä osannut. Flunssaiset halusin pitää pois keittiöstä, yksi oli kiireinen tieteellisen artikkelin ded-linen kanssa ja halusin, että työläiset saavat nauttia Malagan lämmöstä, auringosta ja lomasta. Täytyy myöntää, että pidin lankoja turhaan tiukasti kädessäni, onneksi antoivat minun kuitenkin häärätä (sehän on äidin ja mummin oikeus). Välillä energia tuntui kuitenkin loppuvan. Ja silti oli niin ihanaa, että kaikki olivat kerrankin paikalla.

Pikku-Myy ja äitinsä saattelivat Daddyn Afikkaa kohti torstaina, poika ja miniä lähtivät lauantai-iltana. Nyt tuntuu tupa kovin tyhjälle. Onneksi saamme pitää Pikku-Myyn ja äitinsä seuranamme vielä lähemmäs viikonlopua.

Kun tilanne rauhoittuu on keittiössäkin väljempää. Tytär laittaa tänään maukkaalta kuulostavaa marokolaista ruokaa ja minä vetäydyn katsomaan lapsenlapsen kanssa katsomaan Elsa-elokuvaa. Ei haittaa vaikka iltapäivälle on luvattu sadetta, kun tuo korvantakunen vain jättäisi rauhaan eikä äityisi flunssaksi.