Kesä räjähti käsiin

Käsittämätön lämpö on hellinyt meitä monta päivää.Se ajoi minut myös poikkeamaan kesäkukkaostoksille. Laatikoihin kertyi entisten vuosien tapaa niin pelargonioita, orvokkeja, globelioita kuin muutama margareta ja neilikkakin. Kun tarkkaan mietin tuli matkaan myös joku aivan uusikin lajike. Kassalla kilahti euroja puutarhurille alun toista sataa. Ehdin nauttia kukista ehkä neljä kuukautta.

Malagassa en raskinut ostaa kukkia 7 kuukauden aikan kuin puolella tuosta summasta. Mutta jostain syystä ikkunalaudat ja patiot pitää täällä vehreyden keskellä koristella vielä kukkasinkin. Malagassa parvekkeella oli kaksi pientä ruukkua. Täällä kukkivat luonnon kasvit, juhannusruusut ja kukkapenkkien liljat - ja siitä huolimatta pihaan on kannettava vielä näitä istutettavia kesäkukkia. Miksiköhän? Ja miksi olen joka vuosi valmist maksamaan siitä aika lailla?

Kirjoitan tätä omenapuun aloittaessa kukintaansa, tuomien levittäessä huumaavaa tuoksuaan ja pihlajien availlessa nuppujaan. Vuorenkilpvet nostavat komeita kukkiaan hiukan siellä ja täällä,  sipulikukat näyttävät hienot terälehtensä ja jopa raparperi tunkee esiin komeaa kukkaruotiaan. Ehkä totuus on siinä, että kesän korvalla suomalainen tulee yksinkertaisesti aivan hulluksi.  Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja hankitaan vielä jotain extraa, siihen lisäksi vielä vähän lisää.  Me ahmimme koko vuoden kukkaloiston muutamassa kuukaudessa. Ja olemme onnellisia. Suotakoon se meille.

Pipo oli tarpeen aluksi

Kun kaarsin kotitielle teollisuusalueelta, loppui lumisade, joka oli alkanut noin kymmenen minuuttia ennen. Toivotti tervetulleeksi Suomen kevääseen. Maisema näytti lähes samanlaiselle kuin lähtiessäni syyskuun lopussa. Pipo ja hanskat olivat tarpeen koiraa ulkoiluttaessani.

Onneksi kotiinpaluuta seurasi yksi päivä aurinkoista. Ehdin puistella ja tuulettaa kaikki huusholllin matot. Muuta siivoamista 4-8 asteen välillä pyörinyt päivälämpötila ohikiitävine sateineen, itätuulen nostattamine laineineen ja hetkellisine sumuineen ei häirinnyt. Ja minun mielestäni oli NIIN kaunista. Sain rauhassa nauttia harmaasta kosteasta säästä lämmittäessäni rantasaunaa. Ja lintujen laulu odotti kaikki odotukset: ne ovat kaikki täällä. Kirjosieppokin saapui parin päivän viiveellä. On ihmeen hyvä kotiin tulla taas. Niinhän lauletaan jossain, tosin mielestäni aivan liian kantrilta kuulostavassa kappaleessa. Mutta totta se on.

Koira ei ollut millänsäkään lentomatkasta. Lentoasemalla sillä oli kiire ensimmäisen ulko-oven vieressä olleen tuhkakupin juureen. Jalka nousi korkealle ja ihme jos en kuullut huokausta. Pissihätä oli kova. Mutta sitten se vaati vettä, Helsinkiin tyttären luo päästyämme se halusi ruokaa ja asettui sen jälkeen selkeästi taloksi. Kun se nakersi keskellä yötä hartaasti puruluutaan, sitä se tekee vain ollessaan tosi hyvällä mielellä, täytyi uskoa että lentomatka ei ollut sille traumaattinen kokemus.

Kiihkeää elämää

Nyt kahden viikon päästä paluusta talo on siivottu. Ja vaatii tietenkin taas uutta siivousta, sillä täällähän eletään jälleen kiihkeästi.
Viikonloppuna sain kotiin myös miehen, "mustan kuin murjaani". Onneksi lämpöaalto saapui samana päivänä, että malttoi purkaa matkalaukkunsa, jossa tosin oli eniten minun tavaroitani. En millään ollut saanut kaikkea omaani mahtumaan 20 kilon painorajan sisään.
Viikonlopun kyläilivät myös poika ja miniä kissoineen. Aika paljon perhettä koolla. Lisäksi olen ehtinyt saunottaa yhden ystävän, viettää vuorokauden työleiriä (ikkunanpesu) sauna/ruoka/viinirentoutuksin toisen ystävän kanssa ja kuunnella kolmannen pulmallista elämäntilannetta, vierailla veljen luona, käydä synttäreillä, nauttia naapureiden seurasta, avusta ja vieraanvaraisuudesta.
Varmaan jossain vaiheessa vain hiljennyn tänne. Luen kirjaa ja kuuntelen ehkä sateen ropinaa ikkunoihin. Sitä ennen on kuitenkin suunnitelmia vaikka kuinka. Olen kuin talviunilta herännyt, täynnä energiaa. Ehkä sillä Malagan auringolla on jotain tekemistä tämän kanssa.

ps.  "Oikeus Suomen sosiaaliturvaan
Lähetämme tämän kirjeen koska selvitämme oikeuttasi Suomen sosiaaliturvaan ja tarvitsemme tietoa tilanteestasi."
NIIN, olin autuaasti unohtant ilmoittaa Kelaan paluustani. Huomasin sen myös apteekissa, jossa minulle ilmoitettiin "näistähän ei sitten tule korvausta"... Että silleen. Nyt olen kuitenkin taas virallisesti sosiaaliturvan piirissä, kuten olin ollut koko talven.

Muuttolinnut palaavat

Nyt alkaa tämän muuttolinnun talvi olla takana päin. Koiran lentolaatikko on otettu esille ja sen pölyt pyyhitty, patja petattu ja vesipullo täytetty. Oma matkalaukku painaa vielä liikaa, joten siitä täytyy valuttaa jotain miehen tuotavaksi parin viikon päästä.

Eilen vietettiin läksiäisiä ja äitienpäivää. Hyvä illallinen  ihanan aviomiehen kanssa päättyi syntiseen jälkiruokaan, joka valmistettiin siinä silmiemme edessä. Pannule laitettiin keko sokeria, pala appelsiinin kuorta, pala sitruunan kuorta, sitten voita, appelsiinimehua, annettiin karamellisoitua ja liekitettiin Grand Marinerilla ja jollain tuntemattomalla liköörillä. Tarjottiin lettujen ja vaniljajäätelön kera. Olipa hyvää ja makeaa. Vastoin alkuperäistä suunnitelmaa oli seuraksi pakko ottaa Malagan talven kunniaksi lasi dulcea malagaviiniä.

Hyvä talvi takana, toivottavasti mukava (ainakin juuri nyt hyvinkin talvinen) kesä edessä. Huomenna iltapäivällä olen Helsingissä. Vävy tulee kentälle vastaan minua ja koiraa. Näen ihanat lapseni ja huristelen tiistaina kohti Päijänteen rantaa. Ensimmäiset kaksi viikkoa menee varmaan pää pilvissä ja kädet siivouksissa. Sitten toivon mukaan voi alkaa sulatella mennyttä talvea ja suunnitella mitä tekisikään loppuvuonna. Mutta sitä jaksaa, kun on jotain mitä odottaa,näinhän sitä sanotaan. Ja minullahan näitä ihania odotettavia asioita on pajon, odottelen ensimmäistä lapsenlasta, odottelen lapsiani kyläilemään niin sinne maalle kun sitten ensi talvena tänne etelään. On mukava nähdä taas kaikki hyvät ystävänsä ja päivittää suhteet ajan tasalle, kulkea metsäpolut ja poimia korvasienet ja vuorollaan kaikki muut metsän antimet, katsella Ristinselkää omalta laiturilta, nauttia rantasaunasta... niin paljon kaikkea.
 Lisäksi päässä pyörii tekstiä, jonka paikka toivon mukaan on paperilla jonkun hetken päästä. Ehkä kirjoittelen sullekin, eihän muuttolintu lakkaa elämästä kesälläkään.