Räntäsateesta aurinkoon

 Tällä kertaa kävi juuri niin. Onnekseni Espanjan aurinkorannikkoa koetellut pahin myrskylaineikko
22 vuoteen livahti näkemättäni viime viikolla. Voimakkaat laineet olivat kurittaneet rantaviivaa yhtäjaksoisesti monta päivää. Ne tekivät tyhjäksi suuren osan edellisen myrskyn jälkeen tehdystä korjaustyöstä. Uimavalvojan metallinen tornikin, joka näkyy terassiltamme, oli kadoksissa muutamia päiviä.

Kun sunnuntaina saavuin kotiini Malagan Malaquetan rannan tuntumaan, olivat ilma ja laineet tyyntyneet. Myllätty rantavesi, märkä hiekka, muutaman rantakahvilan terassien kadonneet perustukset  ja roskat olisivat kuitenkin kavaltaneet tapahtuneen vaikka mies ei olisikaan. Ehkä kuitenkin osa turisteista saattoi ajatella, että ompa täällä tosi hoitamattomat rannat. Kun pari päivää on kulunut, on osa roskasta saatu korjattua.

Kesä tuli ollessani Suomessa. Totta se on. Vielä neljä viikkoa sitten paljain oksin seisseihin puihin on ilmestynyt lehdet, ruusut kukkivat ja tänään oli varjossakin lämmintä. Talvella lämpö loppui kuin veitsellä leikaten, kun astuit pois auringosta. Tuoksukin on toinen kuin talvella.

Nautin suunnattomasti Päijänteen rannan hirsitalon kotoisuudesta, pihamaan haravoinnista ja rantasaunan lämmöstä. En olisi millään malttanut lähteä, kun jäätkin olivat aloittaneet murenemisen ja vapaata vettä oli näkyvissä kilometriä pitkissä metrien levyisissä railoissa. Yöllä ennen lähtöäni oli satanut luntakin, sain kokea vielä lumen peittämän maan ja sen koristamat oksat, sain ottaa valokuvat seuraavaan joulukorttiin.

Kuitenkin tuntui hyvälle tulla viettämään rantalomaa kotimaan jähmeästi aina vain pitkittyvän kevään keskeltä. Ja mikä parasta minä lähdin kotoa ja minä tulin kotiin. Taidan olla erityisen onnekas ihminen.

Pääsiäistä Päijänteen rannalla

Puhun miehen kanssa päivittäin WhatsAppin videopuheluita. Vain kerran hänellä on ollut paita päällä, yöpaita illansuussa.  Malagassa on ollut hellettä. Minulla sen sijaan on villasukat jalassa ja päällä villapaita, takassa palaa tuli. Päijänteen rannalla ei ole hellettä, mutta muuten ihanaa. Lumi on sulanut ja Ristinselän yli kulkee iso railo, joka pysyy sulana pakkasöinäkin. Suomi-ikäväni on saanut lääkettä haavoihinsa.


Tämä reissu on opettanut minulle monta asiaa.
1) täällä on pihassakin keväällä liukasta, mutta kun maltta odottaa jää sulaa ja karpposet voi heittää kaappiin 
2) ei pidä kerätä itselleen liikaa ohjelmaa. Ei ihminen välttämättä tarvitse tekosyitä tullakseen käymään kotonaan. Siis nyt nautin kotoilusta, edes muutaman päivän kaiken ympäriinsä heilumisen jälkeen 
3) ystävyyssuhteita kannattaa vaalia, ystäviä kannattaa tavata - vaikka se sitten vaatisikin hiukan siitä kotoilusta tinkimistä
4) takassa kannattaa pitää tulta, jos siitä on kerran monta kuukautta haaveillut
5) rantasaunan aitokiukaan löylyt ovat ihanat - kannattaa nähdä lämmittämisen vaiva
6) huushollissa kannattaa siivota vähintään puolen vuoden välein. 

Kun vielä oppisin menemään ajoissa nukkumaan, enkä keikkusi ylhäällä yömyöhään kuin pahainen teini.  Minulla on vielä lähes viikkko aikaa oppia.

Yllättävä havainto

Suomen talvea ikävöiden pakenin pohjoiseen lomalle. Tein yllättävän havainnon, täysi hiihtokeskus ei ole unelmien täyttymys. Talveen kuuluu lumen lisäksi rauhallisuus, jota täältä ei löydy.


Vajaa kaksi viikkoa sitten istuin lentokoneeseen Malagassa matkatakseni Helsinki Vantaan lentokentälle. Seuraavana päivänä ajoin kotiin järven rannalle rakastamaani hirsitaloon. Oi ihanuutta, lunta ja avaruutta. Pihamaalla oleva jääkansi sanoi minulle kuitenkin syyn, miksi mieheni paikka tähän aikaan vuodesta on Malagassa. Ymmärsin ettei hänen houkuttelemisensa tänne olisi oikein.

Olin suunnitellut tiukan viikko-ohjelman. Sen kohokohtia olivat Seela Sellan esityksen "Pieni eläin" Tampereen Työväenteatterissa ja ystävien kohtaamiset. Yllätyksekseni jouduin myös vaateostoksille, sillä hiihtovarusteeni eivät olleetkaan aivan ajan tasalla. (Oman mausteensa asiaan loi tietenkin se, että hiihtokausi etelän kaupoissa oli jo ohi.) Olin menossa Ylläkselle hiihtolomalle ystäväpariskunnan kanssa.

Äkäslompolossa jouduin kokemaan uusia oivalluksia. Neljän vuoden hiihtotauon jälkeen metsässä puikkelehtiva latu on haastava elementti. Mutkamäkeen en tee edes mieli. Malagan tasasia katuja käveleminen on varmaan vaikuttanut tasapainooni. No, saattaahan olla, että iälläkin on jotain tekemistä asian kanssa.

Parasta täällä on ollut aurinko, lumi, sauna ja ystävien seura. Sen sijaan ladulla jatkuvana virtana ohikiitävät ja vastaantulevat ihmiset alkoivat häiritä jo ensimmäisen hiihtopäivän jälkeen. Jounin kaupan tungos ja kahviloiden täpötäydet penkit. Oivalsin että olin rakastunut hiljaisen vuodenajan Äkäslompoloon vietettyäni täällä joskus viikkoja varsinaisen hiihtosesongin ulkopuolella. Sillon ei haitannut vaikka kaatua kupsahti ladulla mäen alaosassa - heti ei ollut joku toinen tulossa niskaan.

Tänään paistaa aurinko, tiedossa on lähes kymmenen plusastetta. Toivottavasti mahdollisimman moni suuntaa mäkeen ja hiihtoladuille. Minä lähden sauvakävelemään lämmön pehmittämille kävelyreiteille. Lihasjumppaa ja mahdollisesti sen jälkeen auringossa istuskelua kirja kädessä. Ja tietenkin saunahetki, joista olen nauttinut päivittäin. Illan tulee kruunaamaan Toni Metsäkedon konsertti Pyhän Laurin kirkossa.