Kevät Suomessa on luontoretki

Lähes neljä viikkoa Suomessa on kulunut vilauksessa. Työlista on lyhentynyt, tosin osa töistä on "unohtunut" ja ystäviä olen tavannut enemmän kuin etukäteen arvelinkaan. Kaiken tämän lisäksi elämä tuntuu olevan yhtä luontoretkeä. Jos sen takia kannatti tulla kevääseen heräileväänn kotomaahan.

1. Kotielämiä en tänä keväänä onnekseni talosta löytynyt. Yksikään hiiri ei ollut grillaantunut sähkötauluun, kuten jokusen kerran aikaisemmin. Muurahaisetkin ovat älynneet pysyä poissa. Oravat lienevät muuttaneet kerrostalosta, ullakoltamme, luontoon, sillä töminä on hiljentynyt.
   
2. Sinitiainen on pesinyt seinänrakoon hirsikerran päälle tehtyyn lämpöeristykseen. Onneksi tänä kesänä ei ole suunnitteilla talon maalausta. Viime vuonna piti odottaa viikko, jotta poikaset ehtivät lentää pesästä.
   
3. Kävelylenkillä minut ja koiran (kyykistelin tienpenkalla nyppimässä koiran talviturkkia) ohitti vimmatusti laukkaava jänis vain metrin päästä. Jotta tarina olisi täydellinen sitä seurannut, yhtä kovaa laukkaava kettu painui viisaasti metsään tien toiselle puolelle. Kauniita olivat molemmat - toivottavasti jänis vielä tänäänkin. Emme ole päässeet toistamiseen sitä ketun suusta pelastamaan.
   
4. Täällä Päijänteen jylhillä rantamailla elelee myös susi. Sen juoksua pellon poikki 75 metrin etäisyydellä todisti Alatalon väki. Suunnistaessamme eilen syrjäiselle mökkitielle kävelemään luotin sen olevan jo reviirinsä toisella laidalla. Vain käki jatkoi vimmattua kukkummistaan, kuten se on tehnyt jo pari viikkoa.
   
5. Luontoretkeksi sanoisin myös sieniretkiä, joita olen tehnyt. Saalista on ollut joskus enemmän ja joskus vähemmän. Pari päivää sitten löysin huhtasieniä maakellarin edustalta. Ne nautin seuraavana päivänä naapurin katiskasta saamieni pienenten ahvensinttien viisisenttisten fileitten seurana.
   
6. Ja saunan jälkeen tyyntä Ristinselkää katsellessa kuulen kuinka kuikat huutelevat ja telkkä kohahtaa ohi rantapuussa olevaan pesäpönttöönsä.

Ei ihme, että talvipakolaiset palaavat tänne joka kesä.  Mieskin tulee viikonloppuna. Toivottavasti lämpötila jo silloin kohoaa yli kahdenkymmenen, ettei hän tilaa heti lentolippua takaisin etelään.

Muuttolintu on hengissä

Mitä kuuluu talvipakolaiselle? Kiirettä, hämmennystä ja onnea. En eksynyt muuttomatkalla, mutta taisin olla viimeinen muuttolinnuista, sillä kirjosieppokin oli ennättänyt tänne ennen minua. Olen siis Päijänteen rannalla kesäkodissa, jota minun on edelleen myös sanottava henkiseksi kodikseni.

Kelit eivät ole kesänviettoon saapunutta oikein suosineet. Tänään Malagassa oli yli kolmekymmentä astetta, mutta keskisuomalainen kevätpäivä ylsi parhaimmillaan lähes viiteentoista. Koko alkaneen toukokuun ovat matalapaine ja sateet leimanneet ilmastoani.

Piha rehottaa kohta korkeaa heinää enkä ennättänyt saada edellisvuotista haravoitua. Mutta uuden ja ehjän ruohonleikkuukoneen olen jo hankkinut. Kukkapenkit olen kiireellä yrittänyt puhdistaa suurimmista kasvuesteistä ja ikkunanpesun olen saanut aloitetttua. Työlista on edelleen loputtoman pitkä, hämähäkinverkot rehottavat sisätiloissa eikä mattoja ole kannattanut sateeseen kantaa. Jos haaveilin ehtiväni luovaan työskentelyyn, voin unohtaa sen kokonaan. Hyvä kun saan pakolliset kuviot kuntoon ennen puolison - ja ennenkaikkea - ennen tyttären anopin vierailua.

Näihin jaksottaisiin asumisiin liittyy omat haittansa. Puhelinliittymien laatua pitää vaihtaa pari kertaa vuodessa, jotta saa kulut pidettyä kurissa. Koska Malagassa maksamme kiinteästä internetyhteydestä ympäri vuoden kuukausimaksua, täytyy täällä Suomessa irtisanoa internetyhteys talven ajaksi, että saa edes osan lentolipuista maksettua. Myös lehtitilauksien kanssa on omat tasapainottelunsa. Tilaan nykyisin vain määräaikaistilauksia, nyt valitsin 5 kk Kodin Kuvalehteä . Ihmettelen kyllä, miten lehtien kustantaminen voi enää kannattaa, minä maksan tuosta alle neljäkymppiä ja tuppasivat taas tilaajalahjaakin vaikka yritin selvitä ilman. "Annatte vaikka miniälle..."

Yksi asia, joka on kulkenut ohi monen työlistan kohdan ovat olleet sosiaaliset suhteet. Niistä olen pitänyt hyvää huolta. Ja siihen sitä aikaa on sitten tietenkin kulunut. Ja olen minä ehtinyt metsäänkin. Tänään koira ensimmäisen kerran lähti oikein ajoon. Nuo ohjelmaani tunkeutuneet viisikymmentä jäniksenajominuuttia kulutin korvasieniä etsiskellen. Ja tulihan niitä muutama korinpohjalle. Ei siis niin huono alku tälle keväälle.

PS. Toden sanoen, kyllä tällä tontilla olisi töitä myös miehiselle käsiparille. Mutta kumma kyllä armas puolisoni ei halua vaihtaa Malagan aurinkoa ja lämpöä täkäläisiin olosuhteisiin. Ei kai häntä voi siitä ihan hirveästi moittiakaan.

Arvaa onko vesivahingoille tehty jotain

Vesivahingostamme on nyt kuukausi. Mitä on tehty? Kuudennessatoista kerroksessa on poistettu kerroksen huoneistokohtaisten putkien ja vesimittarien edestä ovi. Se retkottaa seinän vieressä muutama tiilenriekale poskessaan. Itse asiassa, ovi, jonka luulin olevan sähkökaappi, olikin onneksi vesimittarien kaappi.

Seinämme alkaa pikkuhiljaa kuivua. Käytävässä pidämme edelleen ovia auki, sillä keittiön oven takaa ja alakaapeista tunkee välillä voimallista kosteaa sementin tuoksua. Onneksi kelit kuivuvat ja lämpiävät, kuivuminen varmaankin tehostuu.

Mutta siinä kaikki taitaa ollakin. Kysyimme taloyhtiön hallituksen puheenjohtajalta mitä vesivanhingolle tullaan tekemääm ja saimme vastauksen, että siitä meidän täytyy keskustella vuokraisännän kanssa. Siltä suunnalta ei ole kuulunut halaistua sanaa, vaikka olimme informoineet häntä.

Siis odotellaan. Niin, ja odotellessa otetaan viileitä suihkuja. Olemme sitä mieltä että molempien suihkujen sekoittajat ovat rikki. Toisesta tulee nyt vain viileää vettä, toisesta lähes sopivaa, kun siitä ennen tuli aivan liian kuumaa. Siis ei rikki?  Todennäköisesti se on, ja sitä mieltä oli putkimieskin. Mutta vahtimestari valisti meitä siitä, että talon kuumavesitermostaatti on rikki, putkistoon johdetaan nyt vain 40 asteista vettä. Siis, että senkin korjaantumista vain odotellaan, sillä vuokraisäntä ei halua tässä vaiheessa hankkia uusia sekoittajia, jos ne vaikka eivät olisikaan rikki.

Ensi viikolla, jos suihkuveteni on kylmää, johtuu se vain minusta. Silloin olen todennäköisesti unohtanut laittaa kuumaveden lämpiämään siellä Päijänteen rannalla.