Siltä ainakin näyttää nyt, vaikka ilmatietenlaitos julistikin että säätyyppi vaihtui eilen takaisin kesäkuisiin tunnelmiin - silloinhan satoi enemmän kuin paistoi, eikä mittari tahtonut päästä millään lähelle viittätoista astetta. Nyt aurinko paistaa ja lämpömittari on kivunnut lähelle kahtakymmentä. Järvivesikin on samaa luokkaa. Totisesti toivon, että kaunis keli hellisi meitä vielä viikonlopun yli.
Lapset tulevat käymään, poika, miniä, tytär, vävy ja Pikku-Myy. Vietämme ainakin tämän vuoden viimeistä yhteistä viikonloppua, ennenkuin perhe hajaantuu ympäri maailmaa. Ja minusta tuntuu, että vävyn jokaisella vierailulla tänä kesänä on satanut vettä ja tuullut pohjoisesta. Niin väärin Afrikan auringon alla kasvanutta kohtaan, onhan tämä Ranta nimittäin kuulu (perheen kesken) aurinkoisesta kesähistoriastaan. Vaan minkäs teet.
Marjat on nyt poimittu!
Olen tehnyt henkilökohtaisen päätöksen olla keräämättä enää marjoja. No, jaa... ehkä jokusen desin vattuja, joita yhä kehittyy joka päivä pihan puskissa. Onneksi viimeinen hellejakso pilasi
loput mustikat ja räksät pitivät huolen viinimarjoista. Se stressi on siis onneksi ohi. Mutta ole huoleti, kyllä minä kehitän jonkun toisen ihan pikapuoliin. Siemen on jo kylvetty, sillä varustaudun henkisesti syksyn haasteisiin. Tiedossa on ainakin paljon ihania mummihommia ja rästiin jääneitä vierailuja. Siinä sivussa täytyy muistaa hoitaa arkikin.
