sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Mustikoita ja mummihommia - jopa ylisuorittamista


Pikku-Myy ei ole soittanut kuin satunnaisesti. Silloinkin olen jättänyt vastaamatta ja huikannut olohuoneeseen, että "täällä mummi on!" Olemme siis samassa osoitteessa isoisä, mummi, lapsenlapsi ja äitinsä. Nyt seuranamme on myös "dadi!", joka saapui viettämään parin viikon lomaa kanssamme. Tietenkin Suomen suvi on näyttänyt hänelle tämän sateisen puolensa. Näin yleensä dadin vierailessa täällä rannalla.

Pakko on myös mainita että Koirakin on täällä. Pikku-Myy huutaa kuulemma aamulenkinkillä isoisän kanssa "Koira! tänne!" Koiralla on tietty nimikin, mutta lapsenlapselle se on Koira, kaikkien hänen tuntemiensa koiran versio 1.0.

Juuri nyt ulkona sataa, kaikki ovat lounaan jälkeen jonkinlaisessa horteessa päiväunilla. Pikku-Myy urvahti aamulenkillä ja on nyt kärttyisänä herännyt tunnin unien jälkeen. Uunilohi ja perunat jäivät väliin - heräämisen jälkeen kärttyisyyttä haihduttaa vain "tisuu!" kuten, neiti asian ilmaisee. Hänen lounaansa odottaa löytämistä keittiön pöydällä. Jos sen sattuu itse löytämään, se saattaa maistua taivaalliselle, tarjoiltuna se on pakkopullaa joka jää syömättä.

Sade kiihtyy, sieniretki jää tältä sunnuntailta väliin. Kalan kanssa söimme parinpäivän takaisen sauvakävelyretken saaliin: sylillisen herkkutatteja kermakastikeessa.

Elämä on siis mallillaan.  Paitsi että mummilla menee välillä ylisuorittamisen puolelle. Aamiaista, aamupäiväkahvit, siisti keittiö, lounasta, päiväkahvit piirakan kera, iltapalaa, mummihommia ja mustikanpoimintaa, pyykinpesua... innoissani yritän selvitä kaikesta priljantisti ja eihän se ole arkea. Jos ei muuta, niin unohdan koiran ruokkimisen josta onneksi isoisä onneksi huomauttaa, unohdan koiran korvien putsaamisen ja huomaan vihdoin jossain vaiheessa niiden tulehtuneen - ja tajuan, miksi se on monta päivää tuijottanut minua intensiivisesti kesken askareitteni "etkö tajua, mustkin pitää huolehtia".. Siltä varmaan tuntuu perheen ei pienimmästä, kun kuopus vie kaikkien huomion.

No, silti elämä on mallillaan. Yritän relata välillä - ja onneksi se on mahdollista kun vain muistan sen itse.

Ai niin, minulla on uusi harrastus: hyötykasvikuivuri. Se maksoi kymmenen kertaa enemmän kuin halvin marketin malli. Mutta yhden vuoden takuun sijasta siinä on viiden vuoden takuu, harvan muoviritilikön sijasta sen kuivaustasot ovat passeleita teräsritilöitä, siinä on portaaton lämmönsäätö 0-60 % ja 12 tunnin ajastin - sanalla sanoen sillä voin kuivata mm. mustikoita Malagaan vietäväksi. Litra mustikoita mahtuu 3 desiin eikä paina paljon mitään. Ja mustikoita pihamaa on täynnä. Sieltä riittää minullekin vaikka Pikku-Myy istuukin varpujen keskellä joka päivä niitä popsimassa. Ranta on hänelle varmaan ensi talvena muistoissa yksi mustikkamaa. Ja seuraavan viiden viikon aikana jonka saamme viettää yhdessä ehtii kypsyä koko sato, vatut ja mustat viinimarjat...