Hyvää Uutta Vuotta!

 

Kun joku vielä kertoisi miten tämän kuvan saisi nostettua pystyyn.
Mutta ehkä simpukat näyttävät herkullisilta näinkin.

Viime  vuonna tilasimme pöydänn ravintolasta uudenvuoden aatoksi. Vaan miten kävikään, se oli kiinni kun ilta koitti. Silti olimme yrittäneet olla tilaamisen kanssa tarkkoja, päivämäärä, kelloaika, sopiiko tämä pöytä, sopii..
Onneksi sivukadulla oli katukuppila auki. Nautimme kateellisten silmien alla illallisen johon kuului mm. sinisimpukoita ja valkoviiniä. Meidän jälkeemme neljän hengen pöytään koottiin kaikki mahdolliset vapaat tuolit: siihen istui italialainen perhe, joille oli nähtävästi käynyt samoin kuin meille. Siksipä toivon, että tuleva vuosi kohtelisi Sinua hellästi ja
auttaisi Sinua pitämään hyvän huolen itsestäsi ja rakkaistasi! Myös aattoiltana.

p.s. tänä vuonna me nautimme illallista kotona, korkeintaan parvekkeella. Kannamme pöytään iberialaista kinkkua, pikku anjoviksia öljyssä, jotain pientä ja tietenkin kuohuviiniä. Rakettien pauke kuuluu varmasti myös tänne. Ennen nukkumaanmenoa nostamme maljan Uudelle Vuodelle, kuka tietää tapahtuuko se jo tänä vuonna.

Elokuvissa

Albéniz-elokuvateatteri Málagassa lähellä vanhaa roomalaista amfiteatteria.
Liput voi ostaa netin kautta, mutta silloin varsinainset liput tulee kuitenkin lunsastaa ennen näytöksen alkua lipputoimistosta, joka aukeaa 15 min ennen ensimmäisen esityksen alkua. Viimeksi kerkesin ensimmäisenä lippuluukulle. Takanani oli välittömästi kymmenten jono.

En osaa espanjaa, en ranskaa. Se ei kuitenkaan ole ollut este elokuvissa käymiselle. Joulukuun aikana olen nähnyt enemmän elokuvia kuin Suomessa monena vuonna yhteensä. Viimeksi kävimme eilen katsomassa mielestäni  parhaan luontoelokuvan Guadalquivir, kertomuksen joen matkasta alkulähteiltä vuoristosta Atlantin rantaan Cadizin pohjoispuolla.  Suosittelen, käy katsomassa. Siinä on hieno kuvaus, hyvä ohjaus eikä siinä mässäillä urosten kiima-aikaisella tappelulla niin kuin monessa Afrikan safaareilta kertovassa filmissä. Itse ihastuin myös filmin musiikkiin ja siinä flamekosta tuttuun hienoon taputukseen. Ei haittaa mitään, jos et ymmärrä kaikkea - tai mitään - filmin selostuksesta.







Usein elokuvat ovat dupattu espanjan kielellä. Mutta, silloin kun näet merkinnän V.O.S.E., ääni esitetään alkuperäiskielellä ja se on vain tekstitetty espanjaksi. Näin minulle englanninkieliset elokuvat ovat helppoja. Jospa saisimme tänne Tulitikkutehtaan tytön - varmasti menisin katsomaan.

Viime talven hienoihin kokemuksiin kuului elokuva Amore, ranskalainen elokuva oli tekstitetty espanjaksi. Olin ummiko. Mutta nautin täysin siemauksin. Elokuvassa vain osa viestistä välittyy kielen kautta - onneksi. Elokuva oli niin kaunis ja koskettava, että se oli nähtävä uudelleen, kun sain siihen mahdollisuuden kesällä Suomessa. Suomenkielinen tekstitys ei ollut suurin syy.

Kun kaksi viikkoa sitten katsoin tyttären kanssa samaisessa teatterissa dokumenttia, joka kertoi ranskalaisen liikemiehen osuudesta Mandelan vapauttamiseen, Afrikan moniin selkkauksiin ja mm. Namibian vapautumiseen, olisin toivonut osaavani espanjaa, ranskaa ja afrikaansia. Onneksi tytär suputti korvaani tärkeimmät palat.

Mitä siis haluan sanoa: kielitaitoa tai ei, niin elokuva on nautinto. Ja ehkä se piiskaa sopivasti myös kielten opiskeluun.

Mitä tehtäisiin?

  
 http://www.elhammamspa.com/en/


 Olemme koko syksyn, syyskuisesta saapumisestani saakka, odotelleet että viime vuoden kaltainen sadekausi alkaisi. Mitä voisi tehdä, kun vettä tulee tuulen kera kuin aisaa ja kadut ovat kahluuseen saakka täynnä vettä päivästä toiseen. Onneksi sellaista säätä ei ole tullut (paitsi hetkittäin). Silti olemme varautuneet siihen että tekemistä löytyisi noillekin päiville.

Suomalaista saunaa kaipaavalle ajatus andalusialaisesta hammanista, kylpylästä tuntuu lohdulliselle. 
Hinnat tuntuivat kuitenkin aika koville, kun emme tienneet vastaisiko kylpylä kuitenkaan mielikuvaamme, olisiko hintansa väärtti.

Kuten tiedätte, tytär oli vierailulla. Ja onneksi nuoret tietävät paljon enemmän kuin me vanhemmat.
- Ettekö tekin voisi kokeilla Grouponia netistä?
- Niin?
- No, se oli palvelu, jolla saimme Suomessa miehelle todella edullisen implantin luotettavalta hammaslääkäriltä. Olen sen kautta tilannut myös parturia ja hiustenvärjäystä, liikuntatunteja, joogaa.. ja halvalla - tietenkin. Ideana on, että yritykset tarjoavat palvelun kautta kovia erikoistarjouksia rajatun ajan, rajatun määrän. Ja tietenkin käyttäjien toivotaan kertovan hyvästä palvelusta omassa ystäväpiirissään. Kävin selaamassa, sellainen löytyy Espanjassakin.

Hyvä vinkki. Nyt olen tilannut itselleni 15 uimahallikertaa piscina copertosta 15 eurolla 54 euron sijaan. Nyt olemme tilanneet meille molemmille 29 eurolla 73 euron hintaisen paketin yllä näkyvästä Hamman Open Space & Spasta. Tilaaminen kävi kätevästi ja maksoin palvelut luottokortilla, tilausvahvistus ja kupongit tulivat suoraan sähköpostiini. Tytär on ollut tyytyväinen käytettyään sitä Suomessa vuoden verran. Toivottavasti me voimme sanoa samaa jonkin ajan kuluttua.

Millainen kokemus sitten itse uimahallin käyttö ja kylpylä tulevat olemaan - kerron siitä myöhemmin. Sillä nyt vielä paistaa aurinko. Käykää kuitenkin itse tutustumassa tarjouspalveluun osoitteessa groupon.es. Ehkä sillä on jotain tarjottavaa teillekin. 

Joulumuistoja

Ei suutarinlohta, ei perunalaatikkoa, ei lipeäkalaa, ei suolasiikaa, ei silliä... ja silti vyötärönauha joutui koitokselle. Ei kai Jouluna voi kuin syödä hiukan liikaa. Ja perinteitäkin on jo mukana. Liinan päärmäsin jo edelliselle joulullemme Málagassa, tosin se vieraili välillä Suomessa, ei tiennyt asettuvansa tänne asumaan.

Kuinka nopeasti jouluhaaveet muuttuvatkin joulun muisteluiksi. Taas kerran kävi niin.  Lapsenakin joulun odotus oli sitä parasta aikaa. Näin nytkin. Älä ymmärrä väärin. Tämä oli hyvä ja onnellinen Joulu. 

Yhden joulun vietimme koko perheen voimin Thaimaassa, kun lapeset olivat noin kymmenen vuotta. Se ei tuntunut Joululle lainkaan. Toki sielläkin kaikuivat joululaulut ja kaikkialle oli ripustettu kimaltavia välkkyviä koristeita ja hyvän Joulun toivotuksia. Malesiassa jokunen vuosi sitten talvehtiessamme, olimme todella kaksin. Jouluillallinen ravintolassa oli kuin suomalainen vappu, hassuine hattuineen ja pilleineen.. 

Viime vuonna vietimme Joulua täällä Málagassa tyttären ja hänen miehensä kanssa, mutta silloin emme olleet vielä täällä "kotona". Kerran aiemmin koimme Joulun Namibiassa tuolla samalla kokoonpanolla, mukana olivat myös vävyn pojat. Yhden joulun koimme Ylläksellä keloisessa rivitalossa, lumihiutaleiden kimmeltäessä pakkasilmassa, seuranamme olivat poika ja hänen kihlattunsa. Teimme ruokaa yhdessä ja katoimme pöytää, kävimme joulusaunassa, joulupäivänä hiihtämässä. Laatuaikaa.

Yhtä paljon kuin lumi ja pimeys, vaikuttaa minun mielessäni Joulun aitouteen rakkaitten seura ja kodin ilmapiiri. Yhdessä tekemisen tuntu.

Täydellisin Joulumuisto taitaa olla vuosilta, jolloin kokoonnumme meille maalle järven rannalle, lumen ja pimeyden keskelle kynttilän valon heijastuessa hirsiseinistä. Pöydän ympärille olivat usein kokoontuneet paitsi oma perheeni myös vanhempani ja appivanhemmat, miehen veli perheensä kanssa. Tytär luki jouluevankeliumin ääneen, käly lauloi jotain kaunista ja jouluista. Pöytään oli todella katettu kaikkea mahdollista ja tiskin määrä oli melkoinen. Tuolloin kai alkoi traditio, että Jouluaattona miehet tiskaavat ja naiset ajetaan keittiöstä ulos. Ikkunasta tuijoteltiin ja odotettiin joulupukkia saapuvaksi jostain tuiskun tuolta puolen.

Tämän Joulun onni oli, että saimme olla täällä Málagan kodissa ja että tiesimme lastemme kokevan vuorostaan tuon hirsiseinien suojaaman juhlan.  Nytkin olimme kattaneet aattoillaksi Joulupöydän. Sen tarjota oli vain varjo menneitten vuosien tarjonnasta, mutta totuuden nimessä, yhtään enempää emme olisi jaksaneet. Netin kautta kuunnellut joululaulut, ulkoilman pimeys, kynttilöitten valo ja jouluruoka ja -juoma virittivät meidät molemmat kuitenkin tunnelmaan, josta havahduimme nukkumaan vasta hyvän ajan puolen yön jälkeen. On ihana havaita, että voi viettää miehensä kanssa tunteja keskustellen, eivätkä aiheet vieläkään - neljänkymmenen vuoden jälkeen olleet loppuneet kesken.


Tuohon takana näkyvään pöytään ahtautui yli kaksikymmentä henkeä.  Mutta kaikki mahtuivat ja puheen sorina oli melkoinen.

Joulupäivänä täällä syödään kai ravintolassa, niin päättelimme, sillä niin täynnä ne näyttivät olevan. Itse olimme varanneet pöydän jo hyvissä ajoin ja seurasimme mielenkiinnolla miten naapuripöytään ahtautui puolenkymmentä enemmän kuin alunperin oli tarkoitus. Kaikille löytyi kuitenkin sija, ja perhe oli onnellinen - tänä vuonna varmaankin kaikki kutsutut olivat pääseet paikalle. Heilläkin näytti olevan hyvä joulu.

ps. yksi asia minulle on kuitenkin vielä epäselvä. Me jaoimme tietenkin lahjat heti aattona. Mutta jakavatko nämä lahjansa todellakin vasta loppiaisena, jolloin on kolmen tietäjän paraati? Vai jaettiinko jotain jo joulupäivänä? Ehkä se vielä joskus selviää.

Joulukonsertti

Malagan Banda Municipal de Músican joulukonsertti 22.12.2013 19'30 h.
Iglesia Parroquial de San Juan Bautista.

Kirkko oli täynnä jo puoli tuntia ennen konsertin alkua. Saimme varmaan viimiseiset istumapaikat. Vino penkki oli pylvään vieressä, selin päälaivaan. En nähnyt orkesteria, mutta akustiikka oli mahtavaa ja musiikki peitti melkein kaikki ihmisten keskustelujen äänet.

Suomessa ei olisi tullut kuuloonkaan ilmestyä konserttiin kesken esityksen ja aloittaa kovaääninen keskustelu tapaamansa tuttavan kanssa. Onneksi tällä kertaa tämä oli vain poikkeus. Mutta maassa maan tavalla, minä en ole tullut tänne muuttamaan kulttuuria.

Ja miksi muuttaisin. Oli ihanaa, kun yhden kappaleen aikana ihmiset aloittivat rytmilllisen taputtamisen musiikin tahdissa ja lauloivat José Felicianon Feliz Navidadin joulutoivotukset hymyssä suin ja vierustoverilleen nyökytellen. Tuli hyvä olla. Mahtava puhallinkonsertti. Joulu on nyt todella hieman lähempänä.

Kirkon oven pielessä odotti koira raidallisessa villapaidassa, istua könötti isäntäänsä odottaen ja otti mielellään vastaan rapsutukset. Onneksi ei satanut vettä, ei lunta, ei ollut pakkasta, mutta kivirappu oli varmaan kylmä ja kova senkin takamusta vasten. Vierasta koiraa ei saa ruokkia. En silti voinut olla antamatta sille koirankeksin kappaletta jonka löysin taskuni pohjalta.

Kotiin tultua nautin jälkiruuaksi Joulun toivotut levyt netin kautta ja natustin paikallista joulumakeista: viikunakakkua. Mies meni katsomaan naapuribaariin jalkapallon myöhäisottelun, joka alkoi klo 21. Suosikki kuulemma voitti. Älkää kysykö minulta, ketkä pelasivat. Madrid jotain..

Vuoden pimein päivä

Heräsin aamulla seitsemän korvilla. Ulkona oli vielä pimeää, kaihtimet olivat alhaalla, koira unessa eikä mieskään vielä osoittanut ylösnousemisen merkkejä. Minulla oli samanlainen tunne kuin joskus lapsena joulukuisena aamuna omassa sängyssä maatessani: Haistoin lumen. Äiti oli jo noussut, keittänyt kahvin ja avannut parvekkeen oven tuulettaakseen yöilman pois. Isä oli lähtenyt töihin. Minunkin pitäisi kohta nousta, mutta ei kiireellä - joululoma oli alkanut. Paistaisimmeko tänään pipareita vai joulutorttuja?

Ei sentään. Oli vuoden pimein päivä Malagassa. Nousin ylös ja koirakin heräsi. Lähdimme aamulenkille. Mittari näytti +13 astetta. Vain meren takana horisontissa oli pilviä, jotka saivat pian väriä auringon noustessa. Päivästä tuli todella hieno.

Aamiaisen jälkeen kävimme miehen kanssa ostamassa jouluruokia muutaman korttelin päässä olevasta hieman isommasta ruokakaupasta. Uunikinkkua, suolalohta, etikkaöljyliemeen säilöttyjä valkoisia anjoviksia, iberialaista kinkkua, pateeta, joulupöydän jälkiruoaksi jotain makeaa. Päiväkahvit nautimme ostosreissun jälkeen MuelleUnon Small cafféssa. Aurinko paistoi täydeltä terältä. Ei tuullut.

Kyllä minulle vain sopii tällainen vuoden pimein päivä, sanoi mies eikä kääntäyt katsettaan valosta. Niin, vain lumi puuttuu, sanoin. Iltapäivällä poika soitti ja kysyi neuvoa miten saa takan savuuttamisen loppumaan. Olivat päässeet perille maalle joulunviettoon.

Perusteellisempi viikkosiivous

Ei tämä ollut varsinainen joulusiivous, mutta saattaahan olla että sellainen siitä tulee. Mutta vielä on nukuttava muutama yö, ja vasta sitten on joulu. Minua se jännittää aina. Nytkin, vaikka tiedän meidän viettävän sitä kaksin, anteeksi kolmisin - kotieläintä ei saa unohtaa. Maanantai kuitenkin kuluu jouluruokia hankkien ja ehkä jopa laatikkoa paistaen.

Tänään siivottiin, sillä viime viikonlopussa ei raskittu. Yritimme nauttia kaikin tavoin tyttären vierailusta, eikä siihen oikein imurin huuto sopinut. Aamulla neljältä tytär kuitenkin lähti takaisin pohjoiseen. Ja useamman tunnin aherruksen jälkeen lattiat kiiltävät taas hetken. Tosin jos huomenna paistaa aurinko, paljastaa se aamutuimaan lattialta taas jokaisen koirankarvan ja tassunjäljen. Mutta onneksi iltapäivä on armollinen auringon kaartuessa kohti länttä.


Käsitöitä

Löysin Sara Homesta joulunpunaiset kaitaliinat mustalle lasipöydällemme. Viime keväänä pöytä tuntui tosi hyvälle, raikkaalle ja tyylikkäälle ratkaisulle olohuoneeseen. Nyt valitsisin toisin, sillä lasipinta on tosi kalsea tähän aikaan vuodesta. Siksipä päätin laittaa kaitaliinat kulkemaan pöydän poikki. Onnettomuudekseni hankkimani olivat kuitenkin juuri niin pitkät, että helmat makasivat tuolin istuimilla. Siis sakset käteen ja liinat lyhyemmiksi. Ihan pikku juttu, ajattelin ompelemisesta, mutta tulinkin sitten viettäneeksi päivän viimeiset aurinkotunnit päärmäten. Kiinakaupasta ostamani silmäneulat osoittautuivat tosi teräviksi molemmista päistä, niinpä etusormeni onkin nyt pieniä reikiä täynnä. Myös neulansilmät tuntuivat olevan tavallista pienemmät ja loppuvaiheessa langan pujottaminen neulaan olikin jo kimurantti juttu. Mutta valmista tuli - ja syntyipä pois leikatuista paloista vielä yhteen somiteltuna kolmaskin pikkuliina.

Istumisen jälkeen huomasin kaipaavani jotain lämmintä. Siis villainen hartiahuivi niskaan ja päivän maitokahvia keittämään. Sitä nauttiessani katselin kuudennen kerroksen ikkunasta ulos rantaan juuri parahiksi nähdäkseni kuinka nuori nainen kirmasi hulmuava valkoinen pyyhe harteillaan kohti vesirajaa. Hups tamineeet rannalle myttyyn ja nainen aaltoihin, jotka tosin olivat tällä kertaa hyvin loivat. Kylläpä se virkisti. Otin nopeasti pari isompaa kulausta kupistani. Ja vedin hartiahuivia tiukemmin  ympärilleni. Onhan nyt kuitenkin lähes joulu.

Tervehdys liian pitkästä aikaa

Muistathan aina tallentaa salasanat ja tunnukset niin, ettei kukaan asiaton pääse niihin käsiksi. Muistan toki. Niin hyvin, etten itsekään pääse niihin käsiksi. Näin tässä siis kävi. Siitä parin kuukauden tauko.
Nyt olen ottanut käyttöön sen vanhan kikan. Laita tietokoneen tai hiirimaton alle lappu, josta salasanat ja tunnukset löytyvät kätevästi. Ei toki, kirjoitin ne kaikki taas kerran vanhaan vihkoon, josta ehkä löydän ne kaikkien mahdollisten muistiinpanojen välistä. Muistiin ei parane kuitenkaan luottaa. Siis pidempien käyttökatkosten sattuessa tiedätte, että joko vihko tai minä olemme hukassa.

Joulun odotusta

Tytär tuli viime viikolla viettämään sohvalomaa kanssamme. Loman tarkoitus on toipua rankasta työrupeamasta ja välttää tekemästä kaikkea mitä ei ele ennen tehnyt. Nyt on siis lähinnä syöty, juteltu, käyty kävelylenkeillä, luettu kirjaa, välitetty energioita, hierottu kivistäviä hartiota ja muuta sellaista äiti-tytär puuhaa. Pieniä harharetkiä on suunnattu kasvitieteellieen puutarhan ja Pedregalejon rantakaistaleelle. Joku ilta nautittiin glögit parvekkeella. Ystävä oli tuonut maustepussin tuliaisena joulukuun alussa. Huomenna tytär matkaa takaisin kotiin, joulunviettoon perheensä ja veljensä perheen kanssa. Harmillista ettei voi olla yhtä aikaa kahdessa paikassa - me jäämme tänne. Ja harmillista että Keski-Suomessa on tänä vuonna ei valkea joulu. Tyttären miehen teinipojat ovat tulleet vierailulle eksoottiseen pohjolaan Etelä-Afrikasta. Pettyvät kun tarjolla ei olekaan kelkkasafaria. Mutta ilmoille ei voi mitään. Ei edes sille, että täällä Malagassa sataa vettä juuri nyt.
Mutta joulua odotellessa nautimme taas tänään glögit. Ja yksi maustepussi jää vielä ensi viikolle.

Elämän pieniä ihmeitä - tekniset laitteet

Edellisestä postauksesta tuntuu olevan ikuisuus. Aktiivisessa työelämässä täytyi olla saman päivän aikana tuhannessa erilaisessa tehtävässä - viedä eteenpäin montaa eri roolia. Nyt sekoilen tässä eläkeläisen, lomailijan, emännän ja bloggaajan roolissani - enkä saa aikaan mitään.



Ei vaan, totta saan. Heti sunnuntaina - varmaan vieraista onnellisena - unohdin  mukavassa seurassa tykkänään ettei viiniä voi juoda kuin vettä. Pari lasia lounaalla, pari illallisella, yksi GT matkalla sinne ja vielä yömyssyt myöhäisessä yössä kaskaitten siritystä kuunnellessa - ihan liikaa minulle. Siitä kärsi yöuni ja eilinen päivä kului  migreeniä pakoillessa. Buranakiintiöön tuli aika lovi. No, josko nyt sitten osaisin taas olla aikuinen jokusen kuukauden. Ainakin olen saanut migreenin selätettyä ja nauttinut merestä.

On ylellistä uida tällä Malaguetan 1200 m pitkällä rannalla varsinkin tänään kun meri oli lähes tyyni. Kahdessa viikossa on matkaa kertynyt jo lähes 10 000 m. Ehkä vielä joku vuosi olen ansainnut 500 km kuntouintimitallin. Sen eteen olen tehnyt töitä jo monta vuotta, mutta tavoite on edelleen  kaukana. Nyt on siis otettava kaikki mahdollinen irti tästä sesongista. Säätennusteen mukaan uintikelejä tällä rannalla tuntuu vielä riittävän. Syysmyrskyjen alkaessa täytyy alkaa etsiä paikallista uimahallia, piscina coperttoa.

Kehtaankohan kertoa siitä monitoimilaitteesta, joka ei suostunut toimimaan. Ihana aviomies otti laitteen Ikea-kassiin ja marssi myymälään maanantaiaamuna. Takaisin hän palasi uuden laitteen kanssa - myymälässä ei ollut ongelmia. Ja nyt, vain kaksi päivää kaiken muun tohinan keskellä sen kanssa temmellettyäni laite jopa toimii. Ja langattomalla yhteydellä. Ihmeiden aika ei siis ole ohi. Ja mikä se ihme on, minä tietenkin. Epäilen, että alunperinkin vika saattoi olla minun korvieni välissä. Minulla ei ole mitään mielikuvaa siitä, löysinkö silloin ensimmäisella alustuskerralla siitä kahta paperinsyöttötelinettä. Ainakin olin aika hämmentynyt, kun huomasin sellaisen tästä uudesta. Saattako olla etten ollut sitä aiemmin huomannut..? Toisaalta, myyjälään ei ollut saanut laitetta toimimaan, joten tiedä sitten missä vika loppujen lopuksi piili. Nyt olen kuitenkin toimivan monitoimilaitteen onnellinen omistaja.

Sen lisäksi tein päivällä löydön - nappasin aalloilta ehjän kokonaisen hunajamelonin. Tietenkin kiikutin sen kotiin.

Ferragudon erakko

Vuokrasimme auton ensimmäistä kertaa kahdestaan. Piti lähteä matkalle, tapaamaan lähinaapureita. Hyvät ystävämme olivat päätyneet Portugaliin. Miten sen sanoisi, mies edellä niinkuin meilläkin. Piti mennä tapamaan eläkkeelle jäänyttä  Ferragudon 'erakkoa' ja vaimoaan, jonka edelleen jatkuvat työkiireet sallivat työskentelyn etelästä käsin muutaman viikon ajan.

Poika toi viime vierailullaan meille jälleen kerran navigaattorin, jota emme saisi kuulemma enää palautaa. Kerran ehdimme sen jo tehdä, kun emme mielestämme tarvinneekaan autoa ja eksyminen kävellen ei vaadi uudelleenreititystä navigaattorilla. Meillä oli ystävien osoite Etelä-Portugalissa sekä katuosoitteena, jota kartta ei tunnnista, että koordinaatein jotka poika syötti koneeseen. Ei kun matkaan.

Jo ensimmäisten kotikadulta siirtymisten jälkeen navigaattori laski uudelleen. Etäisyyksien arviointi ja risteyksien havainnointi sokkeloisilla kujilla ei aina ole niin helppoa. Mihin mennä, kun navigaattori käskee selvässä y-risteyksessä jatkaa eteenpäin. Usein navi laski uudelleen. 
Pääsemme kuitenkin moottoritielle. Tulostamani ohjeet tuntuvat selville.

Mutta risteyksessä, jossa navigaattori käskee ottamaan oikean kaistan, mies jatkaa vain eteenpäin. Hän muistelee nähneessä kartalla paikkakunnan, jonka kautta reitti olisi parempi. Ja niin me mennään "sitä kautta" vaikka minulla ei ole hajua mitä ja miten. Navi laskee  uudelleen, vie meitä eteenpäin ja kilometrien jälkeen käännättää tulosuuntaan, ohjaa Malagaa kohti, ja kas kummaan, päädymme vihdoin tielle, jota minä kaipasin. Kuskikin päättää kuunnella navia ja jättää omaat karttamuistelumielikuvansa tuonnemmaksi. Olimmehan käytännössä ensimmäistä kertaa tällä reitillä.

Vuokra-auto, suunniteltua kokoluokkaa suurempi automaattivaihteinen Peogeot, taisi olla "joutuisa" ajaa. Ystävätkin yllättyivät reippaasta aikataulustamme, eivätkä minun jarrutukseni kaarteissa siinä pelkääjän paikalla pahemmin menoa hidastaneet.

Meillä oli ollut selkeä mielikuva talosta ja ympäristöstä. Siksi hämmästyimmekin, kun pienen kanaalin reunalla, valkoisen talorivin edessä navigaattori ilmoitti: Olet perillä. Mikään ei viitannut siihen. Taloa ei kuulemma voisi olla tunnistamatta sen voimakkaita värejä ja modernia muotoilua. Onneksi oli puhelin. Ja ympäristön kuvaus kertoi pian ystävälle mistä meidät voisi löytää. Navigaattori ei ollult tunnistanut  karttakoorninaatteja. Emme olleet kaukana määräpäästä linnuntietä, mutta asutuksessa usean risteyksen pielessä. Navigaattoriin olisi pitänyt syöttää versio, jossa asteet, minuutit ja sekunnit on muunnettu desimaaleiksi.

Vietimme ihanan rauhalliset päivät ystävien luona. Koska emäntämme oli lievän flunssan kourissa peruutimme sovinnolla kaikki pidemmät tutkimusmatkat. Saimme nauttia levollisista pikkuretkistä ympäristöön, merenrantakävelystä, pienistä kylistä, ja kotona tehdystä ruuasta joka ilta.  Miehet grillasivat ja naiset häärivät keittiössä - joidenkin mielestä sovinistinen roolijako. Meidän mielestämme sujuvaa toimintaa kaikkien parhaaksi: kukin tekee mitä parhaiten osaa. Isäntämme totesi että jos miehet eivät osaa kuin hädin tuskin grillata... no, se ei pidä paikkaansa, kun kyse on näistä miehistä. Eipä silti, kyllä me naisetkin osaamme aika lailla kaikenlaista, mutta ainakaan tällä porukalla ei tarvinnut itse luoda teennäisiä roolijakoja - ja kärsiä niistä. 

Summa summarum. Elinpiirimme kasvoi täällä etelässä taas hiukan. Uskallamme vuokrata auton toistekin. Ajaminen ei tuottanut tuskaa ei kuskille eikä lompakolle. Tiemaksuja maksettiin n. 16 euroa, turhankin "hyvästä" auotsta 250 euroa viideltä päivältä ja 1200 kilometriltä + polttoaine. Oivallista matkailua koiran kanssa, joka viihtyi omassa kuljetuslaatikossaan takapenkillä.

Sillankorjaus aiheuttaa haittaa

Suuri osa suomalaisista maantiesilloista on korjausta vailla. Määrärahat ovat tiukilla. Tämä pitää valitettavan hyvin paikkansa myös minun suuni kohdalla. Siltapalkkihampaani juuressa on hiusmurtuma. Hammaslääkärini sanoi ettei nyt auta muu kuin hampaan poisto. Se tietää menoa myös hammassillalleni. Tylyä tekstiä.

Aviomies huomasi kaupungilla viime talvena lopettaneen kangaskaupan tilalle muuttaneen klinikan ja sen mainoksen: implante 222 euros. Hämmästyttävää. Suomalainen hammaslääkärini puhui yli kahdesta tuhannesta, arvioi minun tarvitsevan väintään kaksi implanttia ja kustannusten nousevan vähintään viiteen tuhanteen. Soitin siis hetimiten klinikan kelloa ja pääsin samantien röntgeniin ja lääkärin luo. 4000 eurolla saisin paitsi poistettavan siltani tilalle tarvittavat implantit myös toisella puolella alaleuassani olevaan "hammaslomaan" jo kauan hankintalistalla olleet implantit. Hinta tämä, kun maksan etukäteen.

Tietenkin hankin myös toisen hinta-arvion. Tämä klinikka sijaitsi Paseo de Farolla, lähellä meitä. Olin erittäin tyytyväinen saamaani palveluun, ja lääkärin tutkimukseen  - vaikka eivät ottaneetkaan leuoistani 180 asteen röntkenkuvaa. Englantia mainiosti puhuva lääkäri varoitteli minua hyvin hennosta etuhampaan reunasta: be careful with this, it´s very thin. Hän huomasi hampaistossani yhtä ja toista korjattavaa - jos haluaisin parantaa ulkonäköäni. Olin pyörtyä hinta-arvioon. Voisin kerta heitolla pistää suuhuni vaikka 10.000 euroa - jos haluaisin. No, minulla ei ole varaa hymyillä niin leveästi.

Tein päätöksen edullisemman tarjouksen puolesta ja astelin seuraavana päivänä  liikkeeseen. Halusin laskun, jolla voisin maksaa koko hoidon kerralla - näin saisin tuntuvan alennuksen. Paikalla ollut ainoa englanninkielinen asiakaspalvelija ei löytänyt minulle yrityksen tilinumeroita, ei luvannut kirjoittaa minulle laskua. Hän lupasi soittaa seuraavana päivänä ja kertoa puhelimessa tilinumerot. Minulle jäi ontto olo. Avaisinko suuni siellä ja antaisin vetää hampaan leuvastani, katkaista siltani ja porata implantteja leukaan? Maksaisinko kaiken etukäteen vaikka hoito todennäköisesti päättyisi vasta 8-10 kk kuluttua?

Illalla yritin googlettaa epätoivoisesti muita klinikoita - etsiä asiakaskommentteja. Löysin yhdet kunnon haukut valitsemani yrityksen asiakkaalta. "Maksoin hoidon etukäteen, se oli suurin virheeni." Hän ei ollut tyytyväinen työhön, ei tapaan, jolla asiakasta kohdeltiin. Sitä toista - kalliinpaa klinikkaa kehui jokunen, yhtään haukkuja en löytäntyt. Yksi asiakas kertoi palaavansa Amerikasta sinne laitattamaan hampaansa tarpeen tullen. Toinen sanoi hoidon olevan kesken, mutta oli erittäin tyytyväinen.. Eihän näihin kannata ihan sokeasti luottaa, joten jäin odottelemaan puhelinsoittoa, jossa saisin tilinumeron. Soittoa ei koskaan tullut (saapuvat puhelut kyllä pääsivät läpi liittymästäni).

Nielaisin pari kertaa ja hengitin syvään. Lapset, perintönne pienee jälleen kovaan vauhtia. Päädyin siihen kalliinpaan vaihtoehtoon. Tosin jätin pois etuhampaitten paikkojen vaihdon, joidenkin kruunujen vaihdon ja hampaanvalkaisun - vaikka se olisi ollut ilmainen. En myöskään tilannut itselleni väliaikaista siltaa poistettavan tilalle. Sen kustannukset olisivat olleet 450 euroa - ehkä tämän rahanmenon jälkeen ei enää hymyilytäkään niin leveästi.

Nyt odottelen tiistaille luvattua  lääkärin komenttia tänään leuastani otetusta 3D-röntgenkuvasta. Se kertoisi miten hoito etenee.

Jos olin luullut, että täällä hoito olisi halvempaa kuin Suomessa, olin  väärässä. Luultavasti hyvästä sairaanhoidosta saa aina maksaa. Ja antaisihan suomalainen sairasvakuutus minulle korvauksen tästäkin hoidosta hakemuksesta jälkikäteen. Loppuviikko pitää hymyillä leveästi koko seuraavan puolen vuoden edestä. Ehkä jo maaliskuussa uudet kruunut peittävät leukaani istutettavat implantit.

No hablo español

Hankimme paikalliset kännykkäliittymät. Siis, varsinainen man-passiivi, sillä mies hankki minunkin liittymäni. Eilen yritin soittaa hänelle, että missä tavataan. Mies oli ollut ostoksilla hallissa ja minä tutussa kiina-kaupassa ostamassa koirashampoota. Puhelin ilmoitti, että vain hätäpuhelut mahdollisia. Hmm.. Huomasin viestin palvelutarjoajalta: "Tu movil no esta correctamente configurdo.." Ei kun aamulla Movistarin myymälään puhelimen ja sopimuksen kanssa. Tunsin itseni aika tumpeloksi, kielitaidottomuus tekee ihmisestä tyhmän. Se ei ole kovin mukava tunne. Toivonkin kielitaidon jollain salakavalalla tavalla uivan aivokoppaani. Ainakin joka päivä on ollut hieman helpompi yrittää tulla ymmärretyksi. Onnekseni olen opiskellut aikanani italiaa. Siitä on jotain hyötyä - jos toki haittaakin.

Asiakaspalvelija ei puhunut muuta kuin espanjaa, mutta onneksi osasin sanoa: tengo un problema.   Minun liittymäni oli kuulemma avattu vain internet-käyttöön. Vaan ei hätää, hän soitti yhden puhelun ja korjautti asian - nyt liittymä toimii puhelimena.

Tästä olikin hetimiten apua kotiin palattua. Meille tuli korjaaja katsomaan, mitä lattialle vettä valuttavalle wc-pöntölle voisi tehdä. Olimme ilmoittaneet viasta vuokraisännälle heinäkuussa. Vilkaisu kylpyhuoneen lattialle, pöntön alle ja itse pönttöön sai yksityiskohtaisen selityksen tulvan kuultavakseni. No abla espanol. Piti soittaa aviomiehelle, joka makoili rannalla. Ei hänkään osaa kieltä, mutta nyökkäilee sujuvammin kuin minä. Häntä odotellessa hain aulavahtimestarin tuekseni paikalle. Hän puhuu vain espanjaa ja osaisi myöhemmin kertoa asiasta jotain ainakin omistajalle. Aviomieheni tuli rannalta ja siinä vaiheessa korjaaja oli puhunut omistajan kanssa puhelimessa jo viisi minuuttia.

Puhelun päätyttyä seurasi lähes yhtä pitkä sepustus miehelleni, joka nyökkäili näyttävästi. Si, si grazias. Korjaaja kuulemma palaisi joku päivä takaisin tarvittavien varaosien kanssa. Nyt siis odotellaan ja kuivataan lattiaa päivittäin. Onneksi valuva vesi näyttää olevan aivan kirkasta.

Tähän on tultu - mutta rantaan on edelleen lyhyt matka

Kaksi viikkoa sitten pakkasin kodin pakettiin. Tyhjensin vesikourut neulasista, lukitsin portin, laitoin havut ja kanervat laatikoihin odottamaan jouluvieraita, asetin pönkän rantasaunan oveen, kiersin pois sulakkeet. Ajoin Helsinkiin ja hyppäsin koneeseen. Málagassa odottivat jo mies ja koira. Olinko muuttolintu, kun lensin pois pohjolasta? No, talvipakolainen ainakin.  Muutin Päijänteen rannalta Välimeren rannalle; ikkunan takana ovat edelleen laineet - mutta nämä eivät jäädy talven pakkasiin.

Mies ilmoitti joku vuosi sitten, että lumityöt eivät enää onnistu, ei käveleminen pimeillä talviliukkailla kyläteillä, ei puiden kaataminen metsästä, klapien teko, ainainen polttopuitten kärrääminen. Koska halusin pitää miehen rinnallani, lähdin viime syksynä katsomaan millainen talvi olisi Espanjassa. Olimme kokeilleet sitä jo muutaman kerran aiemmin eri puolilla maailmaa. Parina vuonna Namibiassa, kerran Malesiassa. Mutta viime talvena pakkasimme koiran mukaan. Pahinta edellisissä vuosissa oli ollut monen kuukauden ero Vilhostamme.

Ja tähän on tultu. Viime talvi ylitti odotuksemme ja tammikuun lopulla aloitimmekin katselemaan vuokralle tarjotaan kylttejä "sillä silmällä". Jokusen viikon ja lukuisten yleensä masentavien katselmusten jälkeen löysimme haluamamme. Läpitalon huoneiston kerrostalossa pikku matkan päässä Malagan vanhasta kaupungista. Olohuoneesta ja parvekkeelta aukeaa kuulu hiekkaranta yksisuuntaisen kadun takana, keittiöstä näkymä Muelleunoon, Paseo Pargueen ja Gibralfarolle.

Nyt on edessä arki täällä. Miten se sujuu kun ei voi sanoa puhuvansa espanjaa. Siitä ja vähän muustakin ajattelin kertoilla sinulle tässä blogissani.

Nyt hyvää yötä.