Rankkasade aiheutti kaaosta Malagassa

Malaguetan hiekkarannalla tarjolla tavallista tukevampaa vettä.
Tilaa pyyhkeen levittämiselle löytyy isommallekin porukalle.

 
Sääliksi käy niitä suomalaisia, jotka ovat lentäneet talvilomallaan Malagaan kotimaan ailahtelevaisia kelejä karkuun. Tänään puolen yön jälkeen saapuneet turistit ehtivät toivottavasti painaa pään tyynyyn ennen yöllä alkanutta massiivista sadetta. Toisaalta sateen ropinahan rauhoittaa.

Itse heräsin siihen joskus kahden tienoilla ja totesin, että sataa se, aivan kuten oli luvattu. Aamulenkki jäisi siis väliin. Nukkumisestani ei kuitenkaan tullut mitään, sillä sade senkuin kiihyi ja salamat leimahtelivat, ajoittain rakeet rummuttivat laseja olan takaa. Sade ja ukkonen jumittuivait tähän tuntitolkuksi. Sademäärät olivat Malaga Hoyn  nettiartikkelin mukaan mahtavat. Paikoitellen sitä oli kertynyt 147 litraa/m2 muutaman tunnin aikana. En muista koskaan aiemmin olleeni täällä myrskyssä, joka olisi kestänyt yhtä soittoa niin kauan aina aamupäivälle asti.

Tulvineita katuja, sateen vuoksi liikenteeltä suljettuja katuja,  vesivahinkoja museoissa, evakuoituja ihmisiä. Ja meidän alakerran aulassa kuulemma katosta suurelta alalta tippunutta rappausta, veden tulon reistailua. Ja vain tippa vettä viikolla uudet tiivisteet saaneesta työhuoneen ikkunastamme, pääsimme jälleen kerran vähällä.

Sadekin alkaa jo hellittää ja pilvet nousevat korkeammalle. Lahti edessämme on kuitenkin aivan kuravellinä, eikä rantakaan näytä kutsuvalta vaikka ei näytäkään kärsineen suurempia vaurioita tällä kertaa. Mutta tuuli humisee edelleen ja näyttää jo kuivattavan terassimmekin lattiaa, joka on täynnä pientä mustaa murua, jota rakeet ovat irrottaneet katolta.  Onneksi tämä menee tänään ohi. Seuraava sade oli luvattu kuulemma vasta maaliskuun toiselle päiväle. Ehkä talvilomalaiset ehtivät vielä nauttia auringostakin.

Luvassa sadetta ja lomalaisia Suomesta

Onneksi aivan tämän kaltaista sadesäätä ei  
taida olla tarjolla ensi viikolle.

Totta kai tiedän, että säätilaan en voi millään vaikuttaa. Silti aina toivoisin säiden olevan kauniita juuri silloin, kun joku tulee hakemaan täältä kesää - näin taalvellakin. Lauantai-iltana Finski tuo Malagaan kaksi naista, joista erityisesti toinen on valon ja auringon tarpeessa. Ja odotettavissa on sateita ja viileää.

Tähän aikaan vuodesta jännitän myös sitä, ottavatko vieraat mukaansa oikeat vaatteet.
Tietenkin täällä on nyt parikymmentä astetta lämpimämpää, jopa enenmmän, kuin pohjolassa. Mutta sää voi olla todella kostean kylmää ja tuulista. Silloin ei illaksi varattu ohut villatakki auta, eikä fleesestä ole tuulta päin taistelemaan. Sateen sattuessa kadulla on vettä ja kengät kastuvat, sateensuojalla ei tuulessa ole paljon virkaa.

Turistit nauravat, kun näkevät ihmisten täällä kulkevan toppatakeissa, kaulaliinat kaulassa, kunnon kengät jalassa. Mutta nuo paikalliset ovat useimmiten lähteneet kotoa aamulla lämpötilan ollessa kahdeksan asteen tienoilla ja palaavat sinne illalla, jolloin keli voi olla mitä tahansa lähempää kahtakymmentä astetta aina jonnekin puuskatuuliseen viileyteen. Toki itsekin joskus naurattaa, jos pyöräilijä on sitonut villahuivin tiukasti kasvojensa peitoksi, kun hikoilen tuulitakissani aamulenkillä auringon paistaessa. Ylilyöntejä näkee lähes päivittäin, puoleen ja toiseen. Shortsit jalassa, nirunarukengät jalassa turisti t-paidassaan. Vastaan tulee paikallinen toppatakissa tai turkki päällä. Pääasia, että kummallakin olisi hyvä olla asuissaan.

Kerrospukeutuminen, se on kova sana missä tahansa, niin Suomen Lapissa kuin täälläkin. Päälle ja pois. Lyhyellä kävelylenkillä iltapäivällä täältä Malaguetan puolelta tuonne MuelleUnonn Small Cafeseen kahville ja viimeisistä auringonsäteistä nauttimaan, minäkin ehdin laittaa takin päälle, sitoa huivin kaulaan, avata takin napit, ottaa kaulaliinan pois,  takin käsivarrelle. Laittaa takin jälleen pian päälle, kun käännymme rannalta Faron suuntaan... Tai ehkä sitten toisinpäin, riippuen kulloinkin tuulen suunnasta. Joka tapauksessa kotiin palatessa katujen sokkeloissa, joihin aurinko ei paista joutuu takin napittamaan leukaan asti ja toivoo ehkä, että olisi ottanut hansikkaatkin mukaan.

En ole laittanaut sandaaleita jalkaan pariin kuukauteen. Lenkkarit ja nahkakengät ovat tuntuneet hyvältä ratkaisulta, vaikka aurinko välillä paistaakin lämpimästi. Itseäni harmittaa, että jätin goretex-lenkkarini Suomeen. Ne olisivat olleet erinomaiset sateisille kaduille, siis seuraviin päiviin.

Uutta Malagassa *****+

 

Naapuriin on avattu uusi hotelli Miramar. Peräänsä se on saanut viisi tähteä ja vielä plussan. Olihan tuollainen tavallisen talvipakolaisenkin koettava.

Olen seurannut vanhan ränsistyneen ja metsittyneen oikeuspalatsin muuttumista upeaksi valkoiseksi loistohotelliksi varmaan puolentoista vuoden ajan. Vieläkään se ei ole ihan valmis, ja huimista huonehinnoista taitaa saada hitusen alennustakin helmikuun ajan. Näyttää siltä, että käytössä on vasta yksi kerros, se jonka huoneissa ei ole terassia tai parveketta. Vaan alennushinnatkin ovat meikäläisen kukkarolle liikaa. Onneksi on oma koti vähintään yhtä hyvällä maisemalla tässä kävelymatkan päässä.

Eilen korkkasimme rakennuksen kuitenkin. Uskaltauduimme muiden tavan malagalaisten tavoin sinne aulabaarin puolelle (- drinkille ennen synttäri-illallistamme). Muualle emme sitten päässeetkään. Rakennus on tosi kaunis, samoin sitä ympäröivä piha puutarhoineen. Meren puolelta sen rakennustyöt ovat vielä viimeistelyä vailla, mutta hieno siitäkin tulee uima-altaineen ja aurinkovuoteineen etc.


No, tykkäsinkö. Kyllä ja ei. Niin kauniin rakennuksen sisältä odotin ilman muuta löytäväni jotain vanhojen loistohotellien tunnelmasta. (Tämäkin rakennus on lähes 100-vuotisen elämänsä aikana ehtinyt toimia sellaisena, sairaala- ja oikeuspalatsivuosiensa lomassa.) Mutta loistohotellin tunnelmaa ei tuolla mielestäni ollut, ainakaan tuossa aulassa, puitteistaan huolimatta. Tytär kommentoi ottamaani kuvaa sanalla kolkko. Mutta kaunis se oli. Mukavia yksityiskohtia, vain glamour ja lämpö sieltä jostain syystä puuttuivat. Saattaahan olla, että ne olivat piilossa aulaa kiertävien lukuisten peiliovien (sananmukaisesti) takana. Ehkä sieltä löytyi kodikkaita oleskelutiloja upottavine mattoineen, tunnelmavalaistuksineen ja oleskeluryhmineen, ehkä jopa kaikua pehmentävine verhoineen. No, hyvä näin. Ei siis tunnu liian riipaisevalle kiertää koiran kanssa iltalenkkiä  kauniin hotellirakennuksen ja sen tunnelmallisesti valaistun puutarhan ympäri.

Kaikesta huolimatta olen Malagan puolesta iloinen, että tuo hotelli on tänne avattu. Se tekee varmaan hyvää kaupungin matkailulle, johon muutenkin on satsattu viimeisten vuosien aikana aivan mahdottomasti. Toisaalta olen iloinen kaikkien malaguetalaisten puolesta. Rappeuden tilassa ollut rakennus on pessyt kasvonsa ja luonut turkkinsa, hotellin ympäristö on saanut uudet katupinnoitteet, uusia puita ja penkkejä. Lähikortteleihin on avattu putiikkeja, jotka toivottavasti maksavat asiakkaat löytävät. Näin minäkin saan nauttia kaikesta kauniista tässä ihan naapurissa.