Pakenin sateiden alta. Lensin rannalta rannalle - mielessä oli loma.Oli satanut pari viikkoa, auringon kaari oli karannut alas ja liian monta ateriaa oli täytynyt syödä sisällä. Mutta, kun on koti kahtaalla, voi helposti lentää syksyä pakoon.
Työntäyteisen kesän jälkeen kahden viikon loma rannalla löhöillen, ulkona syöden, katukahvilassa istuskellen, kirjoja lukien ja ympäristöä ihmetellen virkistää kummasti. Toistaiseksi millään rantalomalla ei ole rätti heilunut niin tiuhaan kuin nyt. Myös jääkaappi hullaantui.
Tietenkin, Malagan huusholli oli ollut tyhjillään toista kuukautta ja hienon hieno hiekka ja pöly olivat vallanneet kaikki pinnat, muuallakin kuin parvekkeella. Joku toinen olisi tietenkin järjestänyt siivouksen ennen saapumistaan. Meillä ei sellaista hengetärtä tai Jamesta ollut tiedossamme ja tuskin olisimme sittenkään ketään tänne palkanneet. Ehkä joskus vanhempana. Siivouksen jälkeen tuntui ihanalta kulkea sisällä paljain varpain, jalkapohjat puhtaina.
Olimme rullanneet ylös kaikki kaihtimet, päästäneet valon sisälle huoneisiin. Ulkona oli yli suomalaisen helteen, sisällä yhtä lämmintä. Ikkunat auki, ristiveto täysille ja oli helpompi hengittää. Ensimmäinen yö oli hikinen ja kostea. Mereltä tunki sumua avonaisista ovista ja ikkunoista. Mutta me olimme täällä - taas keskellä kesää. Onneksi poika oli kesällä hankkinut pari pöytätuuletinta.
Plussia ja miinuksia
Lievänä miinuksena meillä on ollut vanha kolhiintunut jääkaappi, muuten kelvollisten keittiökoneiden rinnalla. Viime talvena pakastimme sillä muutamat vihannekset, hedelmät ja tomaatit kovin näppärästi. Eilen se yllätti meidät lämmöllään + 16,8. Tälle ja huomiselle tarkoitetut kalaruuat piti paistaa illalla ja toivoa, että ne kestäisivät jollain konstilla ainakin lounaalle. Aamiaiskinkku joutui roskiin, liekö maito jo hapantunut.
Mutta vuokra-asumisen plussaa löytyy tässäkin:ei tarvitse vinguttaa omaa luottokorttia. Huomenna saamme uuden, vuokraisäntä lupasi. Ja toimi muuten lupaustensa mukaisesti. Tiistaina seisoi upouusi Bosh-keittiössä. Siihen saakka vanha kone jauhoi "kylmää" täysillä, sen pakastinlokerosta otetuilla jotenkuten jäätyneillä kylmäkalleilla yritimme pitää jääkaappiosan ainakin hiukan lähempänä viittä astetta. Kas kommaa tuo kierrätyskikka onnistui, vaikka heti aamun ensiavauksen jälkeen kaapissa olikin jo 8,5 astetta.
Vaikka aina napisenkin, on tässä vuokra-asumisessa siis myös hyvät puolensa. Olihan vuokraisäntä elokuun aikana myös korjauttanut rikki olleen makuuhuoneen kaihtimen. Meille lienee siunaantunut ihan kelpo vuokranantaja, vaikka kaikki asiat eivät ihan heti menekään minun toiveitteni mukaisesti.
Helteeseen tottuu
Yritän olla valittamatta kuumuutta. Sehän korjaantuu kohdaltani heti kotimaahan palatessani.Niin, kirjaimellisesti tulin vain kahden viikon lomalle. Mies ja koira jäävät tänne talvea odottelemaan.
Ylellistä tämä on, uskokaa vain. Tosin, kun talvella söimme parvekkeella auringon paistaessa, pakenemme nyt keittiön puolelle avonaisen ikkunan ääreen, kaihtimet alhaalla. Mutta tiedämme Afrikan reissuilta, että kuumuuteenkin tottuu joidenkin päivien kuluttua. Silti myöntää täytyy, että viikon sääennuste hiukan hirvittää: lämpötilat kolmissakymmeissä, mutta "fees like" huitelee neljääkymmentä. - En valita.
Yritän herätä varhain, jotta ehdin nauttia aamutuntien viileydestä koiraa lenkittäessäni. Ja puoli kymmenen palaamme tuoreet leivät kainalossa kotiin aamiaiselle. Ei hassumpaa. Sen jälkeen koira makaa kuin raato lähes iltaan asti - mutta ei sekään valita. Sapelihäntä on reippaasti pystyssä sen kulkiessa tuttuja katuja päivän viestejä lukien auringon painuessa länteen. Ja minä - no, minähän lievitän pahinta hellettä uimalla meressä, istuskellen aurinkovarjon alla kirjan kanssa ja nauttimalla joskus jopa kylmän oluen, jos viiniä ei ole saatavilla. No, entä mies? Se makaa auringossa, lukee englanninkielisiä dekkareita, hikoilee muttei kärsi kuumuudesta. Ja käy meressä, hänkin. Nauttii.
