WhatsApp-suhteita

Kännykkä surisee. Liu'utan näytön vihreää luuria oikealle:
"Mummii!" kajahtaa Namibiasta korvaani. Etäisyys kutistuu hetkeksi. 

Kun mies on Malagassa ja minä Suomessa, kun tytär perheineen on Namibiassa ja minä täällä pohjoisessa, hoidetaan suhteita WhatsApp -viestein ja -puheluin. WhatsApp, samoin Messenger, ovat vilkkaasi käytössä myös silloin kun itse olen Malagassa ja ystävät ovat täällä pohjoisessa tai matkaavat maailmalla.

En suinkaan rakasta puhelimia enkä niillä viestimistä, kiitos taannoisen leipätyöni, mutta silloin kun ei pääse kasvokkain rakkaitten tai ystävien kanssa se on oivallinen kapine. Ja nythän puhelu ei enää välttämättä maksa mitään. Niin tai eihän mikään ole ilmaista, joka kuukausi maksan kuitenkin internetyhteydestä, joten siitä kannattaa ottaa ilo irti. Tässä kahden maan elämässä maksan siitä kaksinkertaisesti, sillä tarvitsenhan yhtedet molempiin koteihin.

Neljän Malaga-talven jälkeen alkaa elo vuositasolla olla uomissaan. Talvet siellä, kesät täällä - vuosi lähes puoliksi. Joku vuosi siellä enemmän, joskus taas täällä. Alan vähitellen tottua myös tähän etäsuhteeseen Espanjaan muuttaneen puolison kanssa. Onneksi hän sentään viettää täällä kanssani kesää - niin jahka se ehtii ensin lämmetä...

Ehkä tulevaisuudessa vietämme taas myös aikaa tuolla päivätasajan eteläpuolella ja ehkä haluan viettää jonkin kuukauden  myös pakkasissa hankien keskellä. Täytyy toivoa, että vuosia on edessä paljon, että ehdin toteuttaa kaikki mahdolliset variaatiot.

Paluu kumpaa tahansa kotiin vaatii kuitenkinn oman veronsa. Olen nyt ollut Suomessa vajaan neljä viikkoa - hui niinkö kauan, kuvittelin että vähemmän. Jälleen kerran olin rakentanut tähän alkuun aikamoisen ohjelman. Onneksi se sattumien kautta hiukan keventyi. Tänään tuntuu, että olen rauhoittunut. Illalla saunoin ensimmäisen kerran oikein ajan kanssa, vuoroin löylytellen, vuoroin vilvoitellen, lämmöstä ja maisemasta nauttien. Uin jopa parikymmentä vetoa laiturinpään uimarappusilta rantaan.  Päijänteen peruskylmä vesi olikin +17. Lähes helteisen päivän jälkeen pohjoistuuli toi lämpimän pintaveden riemukseni. Kunpa osaisin nauttia kaikista päivistä kuin tästä, hommatkin sujuivat kuin itsestään. Auto tuli pestyä, kukkia istutettua, siivottua ja lenkkeiltyä. Nyt uni maistuu.

Siivotaan - ei ehdi someen

No, ei ehdi. Aamulla aurinko nousee aikaisin, mutta yritän estää heräämistä verhoilla - onneksi makuuhuoneen rullakaihdin sai jäädä paikalleen. Kahdeksalta ehtii mielesäni hyvin päivän töihin. Ja puoli kahdeksalta illalla alkaa olla aivan valmis saunaan tai suihkuun. Talvipakolaisen kevättyöt ovat pakkautuneet tiukkaan.

Keskiviikkona olimme kotona iltapäivällä. Matkalla kävimme ostamassa ruokaa Helatorstaille ja perjantaille, kaapithan olivat tientenkin aivan tyhjät. Unohdimme ostaa hernekeittoa keskiviikolle, samoin osan perjantain ruuan aineksista.  Auto kuitenkin rutisee edestä ja vinkuu takaa. Huolto on keskiviikkona, mutta jotain taitaa olla enempi vialla. Ei kehtaa ajella yhtään ylimääräistä reissua kaupunkiin eikä oikein kylällekään. En sitten mennyt eilen käymään puutarhallakaan ostamassa orvokkeja vaikka olin niistä haaveillut.

Täällä on niin kaunista, niin keväistä ja lämmintä. En osannut odottaa näin mahtavaa keliä.
Ja sitten aloitettiin siivoaminen. Edes joku krookus näkyviin lehtien alta, edes muutama nojatuoli omalle paikalleen. Kaikki huonekalut olivat remontin jälkeen mikä missäkin. Sängyt olivat varmaan ainoat, jotka olivat paikallaan. Rantasauna lämpesi heti ekana iltana. Kastauduin, vesi oli +5 ja jalat meinasivat kohmettua kerrasta.

Nyt perjantai-iltana alkaa suurin osa siivouksista olla tehty. Vain verhotangot täytyy vielä kaivaa jostain esille ja ripustaa, samoin verhot - onneksi pesin syksyllä useimmat. Ai niin kirjat ovat vielä laatikoissa talosaunan lauteilla, jokunen tavara hukassa. Yhtäkään syksyn lehteä ei ole haravoitu eikä muitakaan pihatöitä tehty puhumattakaan ikkunanpesusta. Se odottakoon vielä.

Rantasauna lämpesi heti en ekana iltana. Kastauduin, vesi oli +5 ja jalat meinasivat kohmettua kerrasta.

Kello tulee puoli kymmenen. Ulkona on sininen  kuulas yötaivas, puut piirtyvät mustana sitä vasten. Mustastat huhuilee. Saunoessa katselimme rantasipien kiitoa veden pinnalla. Koira kulkee iso kauluri kaulassaan, extrahommiini lisättiin aamuin illoin vasemman tassun lääkepesu ja hoitaminen kortisoonilla ja antibiootilla - kaksi viikkoa tai sitten enemmän. Perro-rukka, kolistelee menemään ja kaataa vesikupin kuupallaan.

Mutta huomisellekin on luvattu ainakin puolipilvistä ja lämpöä noin kaksikymmentä. Elämä on ihanaa. Ja itsepähän nämä kiireet olen itselleni järjestänyt. Nautin siis täysillä. - Ja koiran tassukin varman paranee tulehduksestaan kesäkuun lähestyessä.

Talvipakolainen lentää pohjoiseen - muut muuttolinnut ovat jo siellä

Mies istuu terassilla katse merelle ja rantaan ajatukset parin viikon päässä, jolloin pääsee taas istumaan samalle tuolille naama aurinkoon. Minä kuuntelen meren pauhua selkä siihen päin katse tiukasti puikoissa ja ajatukset Keski-Suomessa. Päättelen neuletta. Siitä piti tulla alunperin torkkupeitto jäännöslangoista, tulikin kesään iloisen raidallinen neule hartioille heitettäväksi.

Tämä talvi Malagassa talvipakolaisena alkaa olla tässä. Matkalaukku on pakattu, toinen odottaa tätä tietokonetta ja aamulla hammasharjoja. Eväät on vielä tekemättä, iltapala syömättä. Aurinko paistaa rullaverhon läpi ja valaisee koko työhuoneen. Tälläistä valoa ei Rannalla tule olemaan. Kaiken läpi tunkeutuvaa, joka sopen täyttävää. Rannan valo on pehmeää, lehtiverhon läpi siivilöityvää tai auringon säteitä, jotka heijastuvat Päijänteen laineista aamulla aikaisin.


Täällä ylhäällä lokkien ja päästysten äänet ovat arkipäivää. Rannalla ne jäävät vähemistööön vaikka toki lokit ovat sielläkin naapurina. Siellä virittävät soittoa peipot ja tintit, metsässä huhuilevat mustarastaat ja kyyhkyset, huutaa palokärki ja etsii puolisoa. Ehkä kuulen myös kanalintujen kujerruksen, kun istun saunan verannalla.

Vaikka mieleni on tulevissa viikoissa ja kuukausissa, ei mennyttä talveakaan voi olla kiittämättä. Se antoi taas paljon. Tulivat tutuksi ensiavun päivytykset ja täkäläinen kulttuuri niissä. Saimme uudet vuokraisännät, entistä mukavammat, löysimme uuden kodin ja sain taas sisustaa sydämen kyllyydestä. Kirjapinot tuli luetuiksi, espanjan kieli alkaa sujua edes hiukan - vieraus katoaa pikkuhiljaa. Kun huomenna aamulla lähden, menen kotiin. Kun syksyllä joskus syys-lokakuussa tulen takaisin, palaan kotiin. Elämä on ihmeellistä.

PS. Niin se mies, hän palaa tänne vielä odottamaan, että Suomen suvi kunnolla lämpenee. Ensin hän kuitenkin käy tekemässä kanssani kevätsiivon maaliremontin jäljiltä. (Mikä ihana asia, kiitos rakkaani!)