Astianpesukone käy, pyykkikone loiskuttaa, talo tuntuu silti hiljaiselle. Leluja on vain harvassa lattialla ja auto lähti pihasta kohti VR:n bussia. Pikku-Myy ja Äiti kääntyivät kotimatkalle Daddyn luo. Koira itki kaikkein eniten lähtiöjöiden perään.
Onneksemme viikon vierailu venyi pariin viikkoon. Ja onneksi matkaliput seuraavaan tapaamiseen on jo ostettu.Vaikka Suomen suvi ei kääntänytkään kaikkein valoisinta poskeaan, mahtui mukaan muutakin kuin kaatosadetta ja pohjatuulta. Auringon paistaessa hetkittäin jopa poutapilviseltä taivaalta oli päivässä aito kesän tuntu. Silloin kastuivat varpaat ja vähän muutakin tosin aika kylmässä rantavedessä. Eivät jääneet vesileikit lapsenlapselta pelkästää huimahalliin. Lähikylän leikkikenttä ja S-market jäätelöaltaineen olivat retkikohteita lähes päivittäin ja saunassa maistui nakki. Harmillista kyllä, marjasato ei ennättänyt kypsäksi, mutta onneksi kaupasta sai mansikoita ja pakkasesta löytyi mustikoita.
Eilen tämä mummi sai aikaiseksi jopa vastatkin. Minä vastoin saunassa tyttäreni selkään Suomi-kesän energiaa Afrikan talvea vastaan, sillä siihen he nyt palaavat. Pikku-Myykin käytti omaa vastaansa aivan oikeaoppisesti vaikka vajaa kolmevuotias näki sellaisen ensimmäistä kertaa. Onko vastominen siis geeneissä?
Nyt meidän isovanhempen kesässä alkaa toisenlainen jakso. Edessä on paitsi ensialkuun pyykinpesua ja opettelua tähän "lapsettomuuteen" myös ystävien tapaamista. Ensin juhlitaan hyvän ystävän joulukuulta siirrettyä 60-vuotispäivää ja viikonloppuna vietetään siirrettyä Juhannusta toisten hyvien ystävien kanssa. Siis pehmeä lasku eläkeläisen arkeen kokoonpanolla vaimo, mies ja koira.
PS: "Lets make cupcakes", kuului Pikku-Myyn toive useammankin kerran. Niinpä äiti ja lapsi tekivät niitä meille päiväkahvilla nautittavaksi. Koska jäljellä on vielä muutamia, minä keitän nyt kahvit ja nautin yhden (jos toisenkin).
