Ostoslistalla pienemmän ihmisen tuoli, jakkara ja muuta joulutarpeellista

Niin se vain jouluun valmistauminen edistyy. Ikea-retkeltä tarttui matkaan ostoslistaan merkitty tuoli ja jakkara, wc-istuimeen laitettava lisärengas pikkuihmistä varten, kynttilöitä, silliä ja mätitahnaa...

Kahden eläkeläisen talous tarvitsee kaikenlaista ihmeellistä tarpeistoa, että perheen pieninkin jäsen tuntee itsensä tervetulleeksi. Nyt roikkuvat Pikku-Myyn pyyhkeet naulassa, amme suihkukopin seinällä, myös lapsikokoiset aterimet odottavat ensipesuaan astianpesukoneessa. Uskokaa tai älkää tämä on minusta mukavaa puuhaa. Onneksi kaikkia valmisteluja ei ole vielä tehty, ettei aika käy pitkäksi ensi viikonloppua odottaessa.

Lista asioista, joita täytyy tehdä ennen joulua:

Vävyn villasukat valmiiksi.

PikkuMyyn lahjat paketoi (osta toistakin joulupaperia, etteivät kaikki paketit näytä samalta).

Muuta kalustusta: Pöytään pitää mahtua 7 henkeä, siirrä huonekaluja huoneesta toiseen, tuo ulkoa joku rottinkituoli sisälle, että kaikille löytyisi mukava oleskelupaikka. Ja tietenkin on siivottava vaikka ei vaihdetakaan verhoja, kuten äidillä oli tapana.

Leivo jotain hyvää kahvileiväksi, hyödynnä jotenkin Suomesta roudattuja kuivattuja mustikoita, mansikoita ja puolukoita. (Onneksi mies hoitaa kalat, kinkun ja juomapolitiikan.)

Muista ostaa: Tiikeri-kaupasta joulupipareita, lisää AA-paristoja jouluvaloihin, Pikku-Myylle suklaajäätelötikkuja ja Veetapixiä. Mistähän löytäisin juustokuminaa, sitä tarvittaisiin ihanaan punajuuri vuohenjuustosalaattiin - millähän nimellä sitä voisi edes alkaa kaupasta etsiä?


Jos tuosta listasta et arvannut, niin lukemiseni alla on parhaillaan Mia Kankimäen iki-ihana Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Siinähän niin hän kuin Sei Shonagonkin kirjoittavat jos jonkinmoisia listoja, toinen jokunen vuosi sitten, toinen tuhat vuotta sitten. Lienee osa naiseutta, koskapa omat muistikirjani ovat täynnä listoja.

PS: Maanantaina Malagassa myrskysi ja satoi. Vesi meinasi jälleen kerran tunkeutua keittiön ja työhuoneen ikkunoista sisälle. Kaupungilla kaatui puita ja putoili isoja oksia, tuossa lähelläkin (en ole vielä itse tsekannut vahinkoja, katsoin vain netin kautta Surin sivuilta). Myrsky, joka riepotti koko niemimaata, oli täällä kuitenkin ohi jo iltapäivän alussa. Helpolla päästiin. Nyt se kuulemma piiskaa kotomaata - toivottavasti Rannalle ei tule pitkiä sähkökatkoja.

Ei joulukortteja postitettavaksi - miten minä selviän

Joka joulu olen itsepintaisesti pitänyt kiinni joulukorttien lähettämisestä. Tämä taitaa olla ensimmäinen etten niitä postita. Tavallisesti kortit ovat olleet myös omista valokuvista tehtyjä. Olen kesällä Suomessa ollessani ripustanut joulupalloja pihan pikkukuuseen, ottanut valokuvan hennosta ensilumesta loppusyksyn kotipihassa, kuvannut Larioksen jouluvaloja, tämä kuusikin taitaa olla ollut jossain joulukortissani. Mutta nyt, ei painettuja joulukortteja. Tekee tiukkaa.

Se on jo toinen muutos omiin traditioihini. Ei lahjoja, ei kortteja. Ehkä siitä eivät ketkään muut kärsi. Ja onhan käytettävissä sähköposti, on SMS:t ja Facebook, Messenger. Ja tuon sanoo mieheni, jota ei esim. Naamakirjassa tapaa. Ehkä minun on aika siirtyä nykyaikaan tässä asiassa. Ja tavallaan hyvä niin.

Kortteihin tavallisesti käyttämäni rahat päätyvät nyt ainakin osittain hyvän tekemiseen. Eilen täytin kaupassa hyväntekeväisyysjärjestön muovikassiin maitoa, riisiä, tomaattisosetta. Edellisellä viikolla jotain muita peruselintarvikkeita, annoin almun MacDonalsin lastentalon varainkeruulippaaseen (vaikka taitaa sillä organisaatiolla taitaa olla minua isommat tulot), toisen kaupan edessä vakituiseen kerjäävälle vanhalle mummolle. Tällä kertaa pienet avustukseni menevät täkäläiseen hyvään, asunnottomien ja vähävaraisten ruokailuun ja yömajoitukseen ym. Isoista rahoista ei puhuta, enkä voi itseäni kehua. Antaminen kuuluu kuiten jouluun, niin sanoo sieluni - vaikka pieni onkin.