Minä tiedän, että itku on ollut herkässä aina täytettyäni 50 vuotta. Siis, viimeiset noin kymmenen vuotta. Ihan sama kruunataano Miss Suomi, soitetaanko jonkun maan oma "maammelaulu", löytyykö nyyhkyleffassa "se oikea" vai luenko esim. Katja Ketun niin ihanan raastavaa tekstiä.
Nyt itku on ollut herkässä monta viikkoa. Johtuuko se siitä, että pelkäsin ystävän sairastuneen syöpään (onneksi diaknoosi oli toinen), toisen voivan huonosti eläessää itsekseen parkkiksen ja masennuksen kanssa, etteivät lapseni olleetkaan kädet ojossa odottamassa minua kotimaassa käymään, haparoivasta halusta päästä mummokastiin? Olkoon syy mikä tahansa olen kehrännyt siitä pakahduttavan, lohduttoman olon. Enkä voi sitä myöntää, koska kuulen jonkun sanovan että piehtaroin itsesäälissä - minulla on kaikki niin hyvin, enkä vain tajua sitä: näen vain menneisyyden peikot ja tulevaisuuden varjot. En uskalla kohdata elämää sellaisena kun se tarjotaan minulle kaikessa täyteläisyydessään.
Milloin ihminen kasvaa aikauiseksi? Luulin, että se tapahtuu kun muuttaa kotoa tulevan miehensä luokse. Väärin. Luulin, että se tapahtuu kun saa lapsia ja kantaa niistä vastuuta. Väärin. Luulin, että viimeistään silloin kun omat vanhemmat kuolevat ja on pakko hoitaa kaikki asiat. Minä en tainnut kasvaa aikuieksi silloinkaan. Kuinka usein saammekaan kuulla miehistä, jotka eivät koskaan kasva aikuisiksi - ikuisia pikkupoikia. Minä taidan olla sellainen, vaikka olenkin nainen. Pelkään niin kovin kohdata sen kovimman asian, jonka edessä minun on pakko kantaa kaikki vastuu ihan itse, ei ole enäää mitään olkapäätä, ei mitään selkää, joka taakse paeta.
Seuraavat pari viikkoa taitaa tällä sivulla olla hiljaista. Jos hyvin käy, lähetän päivityksen vierailtuani sen parkkista sairastavan ystävän luona, päästyäni hiihtämään pohjoisen hangille ja nautittuani Velhonkodan ihanasta munkeista ja kahvista ... Toivottavasti itku ja ahdistus tippuvat hangille, neulasten hierottavaksi, yöpakkasten haihdutettavaksi. Jospa minä kasvaisin aikuisesksi pikku hiljaa - kuka tietää.
Kuules nyt, ollaan oltu kädet ojossa odottamassa, mutta oli mahdotonta hahmottaa, että oletkin Helsingissä yli viikkoa aikaisemmin kuin mistä on ollut puhetta.
VastaaPoistaHyvä kun tulet, oot rakas.