 |
| Marjat suoraan mättäältä ovat Pikku-Myyn intohimo. |
Niin se tekee. Sitä on nyt talo täynnä, mutta ei valitettavaksi asti. Ehdimme miehen kanssa kokea myöhemmin ihan kylliksi kahden eläkeläisen ja koiran hiljaista arkeakin. Nyt nautin viiden hengen + koira talouden pyörittämisestä. Se alkaa aamulla kello kahdeksan aamupuuron keitolla ja jatkuu jokaiselle äidille tuttuun tapaan jonnekin iltauutisiin saakka. Jos sen jälkeen onnistuu löytämään televisiosta jotain katsottavaa tai jaksaa avata kirjan, niin hyvä.
Tytär miehineen ja lapsenlapsi, Pikku-Myy, asuttavat tätä taloa kanssamme kolme viikkkoa. Tavaraa on matkassa normaalia enemmän, sillä heidän Helsingin kotinsa on pantu vuokralle ja henkilökohtaiset tavarat siirretty tänne sekä kolmeen isoon matkalaukkuun. Matkalaukut matkaavat parin viikon päästä Afrikkaan epämääräiseksi ajaksi ja vievät rakkaat mennessään. Siksi näistä viikoista ja päivistä on otettava kaikki irti.
Jotta vähän hämmennettäisiin pakkaa, niin vävy väsää kiireellä lopputyöntään kasaan ensi viikon pressentaatiota varten, tytät tekee omia hommiaan tietokoneella, ja Pikku-Myyllä riittää energiaa vaikka pientä voimalaa varten (hän ei ole mikään nurkassa nyhvääjä). Miehen kanssa ihmettelemme, miten vanhemmat ylipäätään jaksavat pyörittää arkeaan. Muistimme ei kanna, sillä vastaavasta ajastamme on kulunut lähes neljäkymmentä vuotta. Onneksi voimme nyt jotenkin olla tukena, jos ei muuten niin tekemässä ruokaa ja työntämässä pyykkiä koneeseen ja sieltä narulle, tarjoamassa syliä ja mummin helmet naulakosta lapsenlapselle.
Kesä on luovuttanut paikkansa syksylle. Lehdet kellastuvat ja kukat lakastuvat, viikonloppuna irrotetaan rantasaunan vesipumppu, maanantaina kyyditään koira ja mies Helsinkiin. He matkaavat tiistaina Malagan lämpöön. Minä ja muu sakki jatkamme vielä täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?