Luvassa sadetta ja lomalaisia Suomesta

Onneksi aivan tämän kaltaista sadesäätä ei  
taida olla tarjolla ensi viikolle.

Totta kai tiedän, että säätilaan en voi millään vaikuttaa. Silti aina toivoisin säiden olevan kauniita juuri silloin, kun joku tulee hakemaan täältä kesää - näin taalvellakin. Lauantai-iltana Finski tuo Malagaan kaksi naista, joista erityisesti toinen on valon ja auringon tarpeessa. Ja odotettavissa on sateita ja viileää.

Tähän aikaan vuodesta jännitän myös sitä, ottavatko vieraat mukaansa oikeat vaatteet.
Tietenkin täällä on nyt parikymmentä astetta lämpimämpää, jopa enenmmän, kuin pohjolassa. Mutta sää voi olla todella kostean kylmää ja tuulista. Silloin ei illaksi varattu ohut villatakki auta, eikä fleesestä ole tuulta päin taistelemaan. Sateen sattuessa kadulla on vettä ja kengät kastuvat, sateensuojalla ei tuulessa ole paljon virkaa.

Turistit nauravat, kun näkevät ihmisten täällä kulkevan toppatakeissa, kaulaliinat kaulassa, kunnon kengät jalassa. Mutta nuo paikalliset ovat useimmiten lähteneet kotoa aamulla lämpötilan ollessa kahdeksan asteen tienoilla ja palaavat sinne illalla, jolloin keli voi olla mitä tahansa lähempää kahtakymmentä astetta aina jonnekin puuskatuuliseen viileyteen. Toki itsekin joskus naurattaa, jos pyöräilijä on sitonut villahuivin tiukasti kasvojensa peitoksi, kun hikoilen tuulitakissani aamulenkillä auringon paistaessa. Ylilyöntejä näkee lähes päivittäin, puoleen ja toiseen. Shortsit jalassa, nirunarukengät jalassa turisti t-paidassaan. Vastaan tulee paikallinen toppatakissa tai turkki päällä. Pääasia, että kummallakin olisi hyvä olla asuissaan.

Kerrospukeutuminen, se on kova sana missä tahansa, niin Suomen Lapissa kuin täälläkin. Päälle ja pois. Lyhyellä kävelylenkillä iltapäivällä täältä Malaguetan puolelta tuonne MuelleUnonn Small Cafeseen kahville ja viimeisistä auringonsäteistä nauttimaan, minäkin ehdin laittaa takin päälle, sitoa huivin kaulaan, avata takin napit, ottaa kaulaliinan pois,  takin käsivarrelle. Laittaa takin jälleen pian päälle, kun käännymme rannalta Faron suuntaan... Tai ehkä sitten toisinpäin, riippuen kulloinkin tuulen suunnasta. Joka tapauksessa kotiin palatessa katujen sokkeloissa, joihin aurinko ei paista joutuu takin napittamaan leukaan asti ja toivoo ehkä, että olisi ottanut hansikkaatkin mukaan.

En ole laittanaut sandaaleita jalkaan pariin kuukauteen. Lenkkarit ja nahkakengät ovat tuntuneet hyvältä ratkaisulta, vaikka aurinko välillä paistaakin lämpimästi. Itseäni harmittaa, että jätin goretex-lenkkarini Suomeen. Ne olisivat olleet erinomaiset sateisille kaduille, siis seuraviin päiviin.