Muuttolintu lensi taas etelään

Viime viikko oli taivas täynnä lintuauroja. Metsäretken hiljaisuuden rikkoivat kurkien huudot, aamulenkillä taivaalle piirtyi satojen hanhien etelään suuntaava joukko. Myös joutsenet tekivät lähtöään vaikka rantaviivassa näkyikin vielä niiden räpyläjälkiä ja puolukkavarvikkoa sotkettiin taas. Oli siis aika minunkin nousta Norskin kyytiin. Eilen Malagassa vastassani oli kesäni kuumin helle, sellaista ei Rannalla ollut tälle kesälle kertaakaan osunut. Muistissa olivat lähinnä sateet ja tuulet.

Mutta silti kesä meni aivan liian kiivaasti ohitseni. Ja syksyn hienoimmat päivät osuivat lähdön kynnykselle. Oli vaikeaa laittaa piha talviteloille ja hinata viiri alas tangosta. Ensi syksynä lippuja tilatessa täytyy "omaa aikaa" miehen painuttua etelään jättää ainakin neljä-viisi viikkoa. Ehkä siihen mahtuisi sitten yksi syysaurinkoinen ruskaviikkokin. Nyt reilu kolme viikkoa kului liian pian. Juuri, kun totuin yksinoloon (koiran kanssa) pitäääkin nyt opetella taas tätä kahden aikuisen askeleitten yhteensovittamista.

Kyllä se vaatii omat niksinsä, vaikka kuinka ajattelen, että avioparina yhteinen osoite on hyvä asia, että on mukava nukahtaa rakkaansa viereen ja olla vaikka erimieltäkin asioista ihan lähekkäin. Lähes 45 vuotta yhdessä on aika pitävä liima kahdenkeskisessä suhteessa.