maanantai 8. tammikuuta 2018

Listasin asioita parhejoulustamme

Hyviä asioita:

Pitkin maailmaa levinnyt perheeni oli kerrankin samassa kasassa.

Kun tapaaminen ei ole vain muutaman tunnin mittainen vierailu, ei paine ole liian suuri.
Parin viikkon aikana asioita ehtii onnnistua ja epäonnistua...
... toki hermoillakin aina välillä, mutta kenenkään ei tarvitse olla täydellinen.

Harva isovanhempi saa viettää lapsenlapsensa seurassa näin pitkän jakson, nukahtaa hänen vierelleen ja hämmästyä niin monta kertaa toisen iloisuutta, oivaltavuutta, kohteliaisuutta, kiukkua ja uhmaa.

Flunssa ehtii tulla ja mennä.
Aurinko ja lämpö hellivät meitä.
Terassilla saattoi olla, grillata ja/tai ottaa aurinkoa.

Saimme syödä yhdessä saman pöydän ääressä monta kertaa.

Ei ehkä niin hyviä asioita:
Joulurauhaan laskeutuminen jäi vähiin vaikka mummi saikin kuulla joulurauhan julistuksen Suomen Turusta. Joululaulut piti kuunnella lähinnä ennen joulua. Niitäkin jouluja, jolloin tuo kaikki on mahdollista, ehtii tulla kohdalle vielä aivan liiankin monta.

Nykyinen asuntomme täällä malagalaisessa kerrostalossa on  entistä pienempi. Meillä on vain yksi vierashuone; kaikkia ei pystynyt majoittamaan yöksi.

Toisaalta, poika ja miniä saivat välillä hengähtää tästä hulinasta parin korttelin päässä olleessa pienen pienessä vuokrakämpässään. Siellä tosin oli ensialkuun aivan tukahduttava laventelin tuoksu, joka oli saatu aikaan sijoitttamalla "ilmanraikastimia" jopa sängyn alle. (Ilmanraikastimet joutivat kuulemma roikkumaan muovikassissa ikkunan ulkopuolelle.) Sängyn jouset painoivat selkää ja ensiyö olikin taittunut onnettomalla sohvalla. (Muistui haikeudella mieleen, miten olimme muuton yhteydessä joutuneet lahjoittamaan toisen todella hyvän vierassängyn pois.) Onneksi vuokraisäntä oli heti joulun jälkeen korjannut asian uudella paksulla petauspatjalla.  Myös umpeen jäätynyt jääkaappi oli sulatettu, se oli kuulemma edelleen kuin lehmänhenkäys ja baarikeittiö minibaarin luokkaa. > ks. hyvät asiat.

Vuokralla asumisessa on omat murheensa. Mietin, miten käy vuokrasopimuksemme jatkon. Vuokranantajapariskunnalle tuli ero (näimme isännän muuttavan jouluaikaan),mitä tekevät asuntomme kanssa? (Irtisanomisilmoitusta ei tammmikuun alkuun onneksi kuulunut, vuokrasopimuksen pitäisi siis jatkua - näin toivomme.)

Mummi (ainakin) ehti siis valvoa öitä, kun olisi niin mielellään halunnut löytää ratkaisun omiin ja rakkaittensa arkihuoliin. Elämähän on  joustoja väärällään.

Muistaako 3-vuotias lapsi tämän joulun vielä vanhempana?

Opiksi otettavaa: 
Iloitse joka hetkestä, jonka saat olla perheesi kanssa.

Mummi ei ole kaikkitietävä eikä kaikkivoipa. Minun pitää ymmärtää, että jokaisen on saatava kokea oma polkunsa (myös minun itseni).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Haluaisitko kommentoida tähän jotain?