Käsittämätön lämpö on hellinyt meitä monta päivää.Se ajoi minut myös poikkeamaan kesäkukkaostoksille. Laatikoihin kertyi entisten vuosien tapaa niin pelargonioita, orvokkeja, globelioita kuin muutama margareta ja neilikkakin. Kun tarkkaan mietin tuli matkaan myös joku aivan uusikin lajike. Kassalla kilahti euroja puutarhurille alun toista sataa. Ehdin nauttia kukista ehkä neljä kuukautta.
Malagassa en raskinut ostaa kukkia 7 kuukauden aikan kuin puolella tuosta summasta. Mutta jostain syystä ikkunalaudat ja patiot pitää täällä vehreyden keskellä koristella vielä kukkasinkin. Malagassa parvekkeella oli kaksi pientä ruukkua. Täällä kukkivat luonnon kasvit, juhannusruusut ja kukkapenkkien liljat - ja siitä huolimatta pihaan on kannettava vielä näitä istutettavia kesäkukkia. Miksiköhän? Ja miksi olen joka vuosi valmist maksamaan siitä aika lailla?
Kirjoitan tätä omenapuun aloittaessa kukintaansa, tuomien levittäessä huumaavaa tuoksuaan ja pihlajien availlessa nuppujaan. Vuorenkilpvet nostavat komeita kukkiaan hiukan siellä ja täällä, sipulikukat näyttävät hienot terälehtensä ja jopa raparperi tunkee esiin komeaa kukkaruotiaan. Ehkä totuus on siinä, että kesän korvalla suomalainen tulee yksinkertaisesti aivan hulluksi. Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja hankitaan vielä jotain extraa, siihen lisäksi vielä vähän lisää. Me ahmimme koko vuoden kukkaloiston muutamassa kuukaudessa. Ja olemme onnellisia. Suotakoon se meille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?