Nyt on jo ihan pakko kirjoittaa siitä, mikä pyörii ajatuksissa kaiken aikaa. Ehkä muistatkin, että olen odottava mummu, laskettuun h-hetkeen on nyt enää neljä viikkoa.
Tunnepuolesta on vielä kovin vaikea puhua. Koska tyttäreni on halunnut välttää asialla kohkaamista ja hössöttämistä, olen minäkin yrittänyt välttää sitä. Mutta jännittää tietenkin, niin tulevan äidin, lapsen kuin meidän isovanhempienkin puolesta. Osaanko minä olla oikea mummu, osaanko luoda lapsenlapseeni suhteen jollaisen haluaisin, saanko mahdollisuuden tutustua häneen ja pitää suhdetta yllä. Eihän ole niin sanottu, että lapsi asuu jatkossa Suomessa ja minäkin pakoilen talvisin täällä Malagassa.
Espanjassa olisin abuela, luultavasti lapseni kutsuvat minua mummuksi niinkuin minun äitiäni ja hänen äitiään kutsuttiin. Mummu, lämmin sana. Puolisostani tulee varmaan isoisä, täkäläiset sanoisivat abuelo, niinkuin hänen isänsä oli.
Tyttärellä alkaa olla kotona jo kaikki vauvan vaaatimat tarvikkeet. Mummunkin täytyy valmistautua. Me saamme maalle koto-Suomeen veljeni tyttärensä poikaa varten tekemän pinnasängyn. Se odottelee kai jo Keski-Suomessa. Mutta vauvansänkyä, espanjaksi cuna, tarvitaan toivottavasti täällä Malagassakin. Olemme siis mittailleet mihin sellaisen voisi täällä laittaa. Asunnon sisustuspuuhissa emme osanneet ottaa huomioon, että sellaiselle tarvitsee tilaa. Mutta onneksi sitä kuitenkin löytyy. Olemme surffanneet Ikean sivuilla, olemme käyneet läheisessä vauvatarvikeliikkeessä, olemme surffanneet netissä. Nyt pistin kyselyn käytetystä cunasta täkäläiselle nettitorille. Katsotaan tärppääkö heti.
Salaisesti olisin halunnut saada sängyn hankittua ja mahdollisesti myös sisustettua tulevaa lapsenlasta varten ennen lomani loppua. Kun tulen tänne seuraavan kerran, on vauva jo syntynyt. Ja haluan olla valmiina ottamaan hänet vastaan tännekin "ihan milloin vain". Ajatus, jota tulevan isoisän on varmaan vaikea ymmärtää. No, eihän siinä mitään järkeä olekaan. Jotain viimeisillään olevan mummun täytyy kuitenkin voida tehdä odotusta helpottaakseen. Nutun kutominen tässä helteessä on aivan toivotonta puuhaa. Sen jätän kotimaan sykyyn tai tuleviin talvikuukausiin. (Salakuljetin tänne jo yhden vauvanpyyhkeen, peruja omasta lapsuuskodistani.)
Toivon, että cuna löytyy ja että saamme sille käyttöä. Ehkä vietämme joulua kaikki yhdessä täällä Malagassa, ehkä vauva tulee kylään jo ennen sitä. Ainakin helmikuussa on tiedossa vieras, joka toivottavasti mahtuu vielä pinnasänkyyn. Ja ehkä meitä siunataan jatkossa uusilla käyttäjillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?