Nyt sitä on valmistauduttu lapsenlasta varten kahdessa maassa. Cuna II saapui maalle viikonloppuna.
Tosin sitä tarvitaan todennäköisesti vielä myöhemin kuin sitä ensimmäistä, Espanjaan hankittua. Tässä pötkötellään todennäköisesti vasta ensi kesänä, mutta...
... mummo-odotukseen kuuluva jokapäiväinen hössötys, omaa lasta kiusaavine jatkuvine tilannekyselyineen ei oikein kuulu meidän perheeseen. Sen lisäksi, että olen kerännyt itselleni pitkän työlistan (auton pesusta ja vahauksesta Ifolor-kirjojen tekoon ja vanhojen valokuvien skannaukseen saakka) täytyy tuota hössötystä kuitenkin päästä purkamaan edes jossain mittakaavassa. Pinnasängyn hetkittäinen vilkuilu ja tulevan äidin vauvakirjan selailu ovat kelvollisia korvaavia toimintoja.
Niiden välillä valmistelen taloa talvea varten ja tarraudun edelleen omaan äitiini kirjoittamalla sähköiseen muotoon hänen 40-luvulla saamiaan kirjeitä. Loppumattomalta tuntuva urakka (yli 400 kirjettä), mutta mielenkiintoinen. Tosin olen miettinyt viimeiset puoli vuotta, että olisiko aika jättää taa vanhempieni elämän pohdiskelu ja siirtyä aktiivisti elämään omaa elämääni. Urakan jättäminen kesken tuntuu petturuudelta, onhan kirjeitä jäljellä enää parikymmentä. Kuitenkin pieni ihminen saattaisi olla polku oikealle tielle: tähän päivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?