Kituviikkoa Jouluun

Ystävien Facebook-postaukset ovat täyttyneet lumisista kuvista, jaetuista kauppojen jouluarpajaisista "tykkää meistä, jaa ja osallistu". Netissä näkee ikävien poliittisten ja taloudellisten uutisten lisäksi kertomuksia muiden auttamisesta. Postilaatikosta on löytynyt muutama suomalainen joulukortti. Joulu hiipii tänne Välimerenkin rannoille. 

Vanhaa tätiä harmitti kun kukaan ei tanssinut,
vaikka musiikki oli niin hyvää.
Siispä hän tanssahteli itsekseen. Minuakin harmitti
- tientekin se, etten saanut mennyksi mukaan.

Calle Marques de Larioksen jouluvalot ovat
tähä vuonna aika mahtipontiset, mutta komeat tietenkin.

Kaikki joulutunnelma ei ole tuontitavaraa täälläkään. Joulutähti pöydällä, katosta roikkkuvat koristeet, iltaisin palavat kynttilät ja jopa  itse tehty jouluglögi ovat löytäneet paikkansa. Kaupungin kadut säihkyvät jouluvaloissa, joulumusiikki soi paitsi kaupoissa, paljon kauniinpana kävelykadulla: nuorten puhallinorkesterit soittavat joululauluja ja välillä joku pari pistää tanssiksikin niiden tahtiin. Vain lumi ja pakkanen puuttuvat - mutta olkoon nyt tämän kerran.

Minun lapsuuteni kodissa jouluun kuului aina yksi purkki venäläistä shatkaa, jonkin sortin maailman ihaninta äyriäistä. Pienellä purkilla oli tänä vuonna hintaa 8,50 euroa - toivottavasti sen teho joulutunnelmaan on tänäkin vuonna sen arvoista.  Myös purkkiherneitä, pikku suolakurkkuja, kylmäsavulohta, säilöttyä punajuurta, mustekalaa ja katkarapuja tuli kotiin keskustan tavaratalosta. Kylkeen vielä oman kaupan kelvollista uunikinkkua, iberian kinkkua ja kalkkunaa, valkoisia anjoviksia öljyssä, pieniä perunoita. Eiköhän noilla jonkinsortin joulupöydän kata tännekin.

Tänä vuonna en taida tehdä perunalaatikkoa, en porkkanalaatikkoa, lanttua täältä ei edes saisi. Ikean pipareita on vielä vähän jäljellä, seurakseen ne saavat omatekoisen taatelikakun, ihan tyttären kunnniaksi. En jaksa muistaa, mitä kaikkea on imettävän äidin ruokalistalta edelleen kielletty, mutta taatelikakkua hän kaiketi saa syödä. Ennen sitä teki äitini - nyt se kuuluu sitten minu juttuihini.

Mutta jouluun on vielä viikko
Kituviikko pikku-Myytä ja vanhempia odotellessa. Saanemme jouluaattoiltana seuraamme melko väsyneet matkalaiset. Yllättäen lento ei olekaan suorana Helsingistä, vaan ovat tuohon mennessä matkanneet jo kahdeksalla lentokoneella, kahdessa maanosassa ja matkaa ennen Malagaa on kertynyt parin viikon verran. Yllättäen pikku-Myy joutui tutustumismatkalle toiseen kotimaahansa vain parin kuukauden ikäisenä. Ja tietenkin me täällä jännitämme, miten menee. Äidin rikkoutuneen puhelimen ja huonojen nettiyhteyksien vuoksi olemme kuulleet vasta, että ensimmäinen etappi sujui hyvin kaikilta. Nyt vain odotamme. Onneksi on edes joulusiivot tehtävänä ja se taatelikakku - ja tuo kesäinen aurinko tuolla ulkona.