Mitä kuuluu talvipakolaiselle? Kiirettä, hämmennystä ja onnea. En eksynyt muuttomatkalla, mutta taisin olla viimeinen muuttolinnuista, sillä kirjosieppokin oli ennättänyt tänne ennen minua. Olen siis Päijänteen rannalla kesäkodissa, jota minun on edelleen myös sanottava henkiseksi kodikseni.
Kelit eivät ole kesänviettoon saapunutta oikein suosineet. Tänään Malagassa oli yli kolmekymmentä astetta, mutta keskisuomalainen kevätpäivä ylsi parhaimmillaan lähes viiteentoista. Koko alkaneen toukokuun ovat matalapaine ja sateet leimanneet ilmastoani.
Piha rehottaa kohta korkeaa heinää enkä ennättänyt saada edellisvuotista haravoitua. Mutta uuden ja ehjän ruohonleikkuukoneen olen jo hankkinut. Kukkapenkit olen kiireellä yrittänyt puhdistaa suurimmista kasvuesteistä ja ikkunanpesun olen saanut aloitetttua. Työlista on edelleen loputtoman pitkä, hämähäkinverkot rehottavat sisätiloissa eikä mattoja ole kannattanut sateeseen kantaa. Jos haaveilin ehtiväni luovaan työskentelyyn, voin unohtaa sen kokonaan. Hyvä kun saan pakolliset kuviot kuntoon ennen puolison - ja ennenkaikkea - ennen tyttären anopin vierailua.
Näihin jaksottaisiin asumisiin liittyy omat haittansa. Puhelinliittymien laatua pitää vaihtaa pari kertaa vuodessa, jotta saa kulut pidettyä kurissa. Koska Malagassa maksamme kiinteästä internetyhteydestä ympäri vuoden kuukausimaksua, täytyy täällä Suomessa irtisanoa internetyhteys talven ajaksi, että saa edes osan lentolipuista maksettua. Myös lehtitilauksien kanssa on omat tasapainottelunsa. Tilaan nykyisin vain määräaikaistilauksia, nyt valitsin 5 kk Kodin Kuvalehteä . Ihmettelen kyllä, miten lehtien kustantaminen voi enää kannattaa, minä maksan tuosta alle neljäkymppiä ja tuppasivat taas tilaajalahjaakin vaikka yritin selvitä ilman. "Annatte vaikka miniälle..."
Yksi asia, joka on kulkenut ohi monen työlistan kohdan ovat olleet sosiaaliset suhteet. Niistä olen pitänyt hyvää huolta. Ja siihen sitä aikaa on sitten tietenkin kulunut. Ja olen minä ehtinyt metsäänkin. Tänään koira ensimmäisen kerran lähti oikein ajoon. Nuo ohjelmaani tunkeutuneet viisikymmentä jäniksenajominuuttia kulutin korvasieniä etsiskellen. Ja tulihan niitä muutama korinpohjalle. Ei siis niin huono alku tälle keväälle.
PS. Toden sanoen, kyllä tällä tontilla olisi töitä myös miehiselle käsiparille. Mutta kumma kyllä armas puolisoni ei halua vaihtaa Malagan aurinkoa ja lämpöä täkäläisiin olosuhteisiin. Ei kai häntä voi siitä ihan hirveästi moittiakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?