Lähes neljä viikkoa Suomessa on kulunut vilauksessa. Työlista on lyhentynyt, tosin osa töistä on "unohtunut" ja ystäviä olen tavannut enemmän kuin etukäteen arvelinkaan. Kaiken tämän lisäksi elämä tuntuu olevan yhtä luontoretkeä. Jos sen takia kannatti tulla kevääseen heräileväänn kotomaahan.
- Kotielämiä en tänä keväänä onnekseni talosta löytynyt. Yksikään hiiri ei ollut grillaantunut sähkötauluun, kuten jokusen kerran aikaisemmin. Muurahaisetkin ovat älynneet pysyä poissa. Oravat lienevät muuttaneet kerrostalosta, ullakoltamme, luontoon, sillä töminä on hiljentynyt.
- Sinitiainen on pesinyt seinänrakoon hirsikerran päälle tehtyyn lämpöeristykseen. Onneksi tänä kesänä ei ole suunnitteilla talon maalausta. Viime vuonna piti odottaa viikko, jotta poikaset ehtivät lentää pesästä.
- Kävelylenkillä minut ja koiran (kyykistelin tienpenkalla nyppimässä koiran talviturkkia) ohitti vimmatusti laukkaava jänis vain metrin päästä. Jotta tarina olisi täydellinen sitä seurannut, yhtä kovaa laukkaava kettu painui viisaasti metsään tien toiselle puolelle. Kauniita olivat molemmat - toivottavasti jänis vielä tänäänkin. Emme ole päässeet toistamiseen sitä ketun suusta pelastamaan.
- Täällä Päijänteen jylhillä rantamailla elelee myös susi. Sen juoksua pellon poikki 75 metrin etäisyydellä todisti Alatalon väki. Suunnistaessamme eilen syrjäiselle mökkitielle kävelemään luotin sen olevan jo reviirinsä toisella laidalla. Vain käki jatkoi vimmattua kukkummistaan, kuten se on tehnyt jo pari viikkoa.
- Luontoretkeksi sanoisin myös sieniretkiä, joita olen tehnyt. Saalista on ollut joskus enemmän ja joskus vähemmän. Pari päivää sitten löysin huhtasieniä maakellarin edustalta. Ne nautin seuraavana päivänä naapurin katiskasta saamieni pienenten ahvensinttien viisisenttisten fileitten seurana.
- Ja saunan jälkeen tyyntä Ristinselkää katsellessa kuulen kuinka kuikat huutelevat ja telkkä kohahtaa ohi rantapuussa olevaan pesäpönttöönsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?