Malmön sateitten jälkeen Malagan aurinko häikäisee

 

Mummi-vierailu Pikku-Myyn ja äitinsä luona venyi ensin viikolla, sitten toisella. Ehdittiin siinä kolmen viikon aikana koko joukkue sairastua mummin tuomaan nuhaflunssaan, mutta onneksi lapsenlapsi ei tainnut saada korvatulehdusta. Ja rokon rakkulatkin katosivat käsistä ja varpaista. Isoisä, joka oli kanssamme viikon, taisi säästyä taudilta kokonaan.

Kuinka paljon huoneilmaan mahtuukaan vettä
Syksyinen Malmö muuttui muutaman aurinkoisen päivän jälkeen umpipilviseksi ja märäksi. Taivaalta vähintään tihkui jollei suorastaan sataa ropissut tuulen kera. Olin jo unohtanut, kuinka kosteus voi tunkeutua sisälle ja imeytyä kaikkialle, vaatteisiin, peitteisiin, lakanoihin... Täällä Malagassahan tuo on arkipäivää, kun talvi etenee. Patterit täytyy kaivaa esille ja pieniä sinisiä kosteutta syöviä laatikoita ihmeaineineen täytyy taas asetella joka huoneen nurkkaan. Tyttären Malmön asunnossa oli kosteudenpoistaja, pienen kaapin kokoninen kone, joka humisten kierrätti ilmaa ja imi siitä vettä säiliöönstä. Tytär, joka oli asunut rutikuivassa Namibiassa ei osannut ajatellutkaan että sitä pitäisi käyttää. Mummi ajatteli. Laite näytti ilmankosteudeksi lähes 90 %. Monta päivää tyhjensin sen kitusista litroittain vettä viemäriin ennenkuin saimme näytön lähelle viittäkymmentä prosenttia. Jos joku tulee kertomaan minulle, että tämän meidän maailmamme rinnalla on toinen meille näkymätön, olen aika herkkäuskoinen, sillä niin paljon 'näkymätöntä' vettä keräsin talteen huoneilmasta.

Suomi 100! Hip hurraa!
Pikku-Myy oli oppinut, suomenkielisessä tarhassa varmaan, laulamaan Maamme-laulua. Yhtenä iltana nukkumaan mennessä alkoi nimittäin tyynyn ja peiton välistä kuulua aivan oikealla nuotilla ...ei laaksoa ei kukkulaa... ja niin edelleen. Niin siinä sitten lauloimme lukemattomat kerrat kaikki kolme, lapsi, äiti ja mummi isänmaallista laulua ja lopuksi Pikku-Myy nosti kädet ylös ja taputtaen huusi Suomi 100! Hip huraa!  Elämä ei siis flunssasta ja sateista huolimatta ollut aivan harmaata, päinvastoin.

Talven kesäkukat
Malmössa alkoivat puut lähtiessäni olla lehdettömiä. Täällä Malagassa vihreä kausi jatkuu. Laatoitettu kattoterassimme näytti kuitenkin kolkolle, sillä puut kasvavat tuolla lähes kaksikymmentä kerrosta alempana. Minun täytyi vihdoin saada tänne jotain vihreää ja elävää. Ostanhan Suomessakin kesäkukat muutamaa kuukautta varten. Miksi en siis tänne, ehdinhän nauttia niistä kevääseen asti?

Sen verran olen viisastunut, että valitsin tuulta ja kuivaa sietävät kasvit. Viime talven myrskytuulen riepottelema joulutähti on vielä kirkkaasti mielessäni. Siitä ei jäänyt jäljelle kuin lyhyet varrentyngät. Kaiteen vieressä seisoo nyt siis vajaa metrinen tuija yhtä korkeassa ruukussa ja penkillä muutama "romero" viime vuoden tapaan sekä hieman isompi laventeli. Katsotaan miten onnistun niiden kanssa. Tietenkin haaveilen, että tuija kasvaisi korkeutta yli kaiteen, mutta vaarana on, että joutuvat kaikki kuitenkinn keväällä roskiin. - Kastelijat ovat täällä kesällä harvassa, kolmekin viikkoa varmaan riittää tappamaan kasvin Espanjan kesähelteissä.

Duolingo huomauttelee
Viimeisen kuukauden ajan espanjan opiskelu on  jäänyt. Kielikurssini verkossa (Duolingo.com) lähettää sitkeästi postia, se kaipaa minua. Ja onhan se oikeassa, kieltä pitäisi opiskella ja oppia. Ruotsissa oli vaivatonta, kuin ei tarvinnut miettiä miten asiansa esittäisi (kiitos pakollisen kouluruotsin ja anopin). Toisin on täällä, jossa huomaa kielitaidottomuutensa vielä niin hyvin. Onneksi huomenet, anteeksipyynnöt ja maitokahvit vielä onnistuvat. Irrallisuus vaivaa kuitenkin niin kauan kunnes kieli sujuu. Sitä ennen ei kannata haaveilla kotoutumisesta. Täytyy siis toistaiseksi tyytyä tähän talvipakolaisen rooliin.

Sopeutumista

Vaihdoin Päijänteen Rannan syyskuisesta noin kymmenen asteen  keskilämpötilasta tänne noin kahdenkymmenen asteen keskilämpötilaan, vai vainen valehtelenko - taitaa olla ylikin. Sateisen suomikesän jälkeen olen kalpea turisti ja hikoilen. Parin päivän oleskelun jälkeen tähän ilmanalaan sopeutuminen on vielä alussa.

Talvella 2010-2011 totuttelimme kuumaan kosteuteen
Malesiassa, Thaimaassa ja Cambodiassa*.

Kun mies oli ollut täällä elokuun lopusta alkaen kaksi viikkoa lähes kolmessakymmenessä asteessa, hän ilmoitti lopettaneensa ainaisen hikoilun. Muistan vanhastaan, että näin on käynyt ennenkin. Samalla tavalla totuimme Namibian kuivaan neljänkymmenen asteen kuumuuteen, tai hän tottui ja minullakin olo helpotti muutaman viikon oleskelun jälkeen. Samoin kävi tuskallisen kosteassa Malesiassa. Tosin käsivarret ja kämmenselät olivat jatkuvasti kuin vedellä silatut, mutta solkenaan hikoilu rauhoittui. 

Talvella 2009-2010 totuttelimme Namibian kuumaan ja
kuivaan ilmastoon  ja nautimme upeasta luonnosta.

Onnekseni Malagaan saapuessa ei tarvitse kokea aikaeron väsymystä kuten kaukoitään matkatessa eikä ohuen ilmanalan voimattomuutta kuten Windhoekin 1660 metrissä. Ja onneksi talvipakolainen ehtii sopeutua. Ei tarvitse viikon tai kahden päästä hypätä lentokoneeseen ja alkaa uudelleen totutella vieläkin viileämmiksi käyneisiin suomalaisiin lokakuun ilmoihin. Olen siis onnenmyyrä.

*Korjasin kirjoitus/näppisvirheen, mutta edelleen käytän maasta nimeä, joka on mielestäni kauniimpi kuin suomalaisten käyttämä Kambodža.

Pohjatuuli +10 astetta - juhannukseen reilu viikko

Neljä viikkoa sitten ei vihreydestä voinut puhua.

  

Suomen kevättä ja alkukesää on takanani nyt tasan kuukausi. Siihen on mahtunut pakkasta, räntää, vettä ja hellettä.

Jos tulin tekemään tänne tukun kevättöitä, on niistä edelleen osa tekemättä. Mutta ei hätää, ne joutaa tehdä sitten myöhemmin. Vaikka sitten, kun kesä (toivottavasti) kunnolla alkaa juhannuksen jälkeen.

Mitä sillä jos voikukat rehottavat, puuhun on kuitenkin tullut lehti. Jos vain ei ala uudelleen sataa, taidan yrittää haalia saunavastan kasaan. Rantasauna nimittäin lämpiää, niin se on tehnyt aika tiuhaan koko kuukauden ajan. Ja vesikin oli eilen illalla jo +17 astetta. Kun heitin talviturkin se oli vajaat kymmenen. Saa nähdä tuleeko uimaportaille tänään kuitenkaan käyttöä, pohjatuuli osuu aika raikkaasti juuri meidän laituriin.

Kevätleskeyttäni kestää enää pari päivää,  saan vihdin armaan mieheni tänne vilvoittelemaan Malagan lämmöstä. Hyvä, että tuolloin meillä pitäisi olla kirkas aurinkopäivä ja nämä sateet ovat ainakin hetkeksi poissa; etelän helteitten jälkeen pehmeä lasku Suomen kesään lienee miehelle tarpeen.

Nyt alkavat puitten lehdet saavuttaa täyden mittansa
tuomi on kukkinut ja vuorossa ovat pihlaja sekä  omenapuu.
Juhannusruusussakin on jo nuput. Kesä tulee sittenkin.

Nyt kuitenkin luulen, etteivät mitkään säät pitäisi miestäni pois täältä. Ensi viikolla nimittäin saamme  nauttia tyttären ja lapsenlapsen seurasta. Kun lapsi asuu aivan toisella mantereella, eivät yhteiset hetket ole kovin jokapäiväisiä. Toivon kuitenkin, että osaa olla hössöttämättä aivan liikaa Pikku Myyn ja tyttäreni ympärillä. Se voi olla aika vaikeaa. Villasukkia, tossuja ja neuleita olen suihkinut lapsenlapselleni innolla - tietenkin jännittää osuuko koko kohdilleen.  Vaan vielä enemmän jännitän sitä, kuinka hyvin kaksi ja puolivuotias voi muistaa meidät ja yhteiset juttumme täällä Rannalla reilun puolen vuoden tauon jälkeen. Näillä eväillä on kuitenkin mukava odotella Juhannusta ja toivoa, että säitten haltija sittenkin soisi meille tyynen ja aurinkoisen keskikesän juhlan.

Paseo Parquessa on ihana kävellä kuumanakin päivänä.
puut varjostavat ja suihkulähteet tuovat kosteutta. Ilma
on viileämpää kuin auringon paahtamilla kaduilla ja aukkioilla.

Aamulenkistä selviää onneksi ilman aurinkorasvaa vaikka on täytynyt siirtyä lyhythihaiseen asuun. Hiki kuitenkin irtoaa niin päivällä kuin yöllä vaikka peitto on heitetty kaappiin. Sisäilman lämpötila on noussut kahdessa viikossa 6 -7 astetta.

Taivas on täysin pilvetön ja uv 10. Iholla 50+ suojakerroin tekee hiukan tahmean olon, eikä suihkussa kannata käydä ihan aamusta, sinne on mentävä kuitenkin ainakin iltapäivän päätteeksi vaikka ei auringossa makoilisikaan. Aurinko paistaa aurinkolasienkin läpi suoraan takaraivoon. Yöllä on otettava buranaa, että saisi silmäsäryltä terän pois. Seuraavat aurinkolasini saavat luvan olla armottoman tummat.
 

Lapsenlapsen villatakin kutominen tuottaa vaivaa - aamusta voi istua hetken aurinkovarjon alla, mutta kohta ovat kädet jo hikiset. Onneksi illalla kärsii istua kutimen kanssa ja katsella tvstä jakso rikossarjaa. Saan ehkä hihatkin kudottua ennen Suomeen paluuta.

Niin, viikonloppuna pääsen tätä puolison rakastamaa kesää pakoon.  Päijänteestä nousee varmaan viellä ihana viileys ja takassa kärsii polttaa puita. Ihan kaikkia ei ole tarkoitettu elämään etelässä, en tiedä miten selviäisin täällä kesällä pistävässä auringonpaisteessa ja pitkästi yli 30 asteen lämmössä. Siksi kai olen Talvipakolainen. 

ps. Luulen, että koirakin on tyytyväinen vaihtaessaan ulkolenkit kuumilta kivikaduilta hiekkateille ja metsiköihin. Minuspuolelle asettuu sitten tämä jokakeväinen perheen hajoaminen, siirtyminen etäsuhteeseen. Onneksi se on kuitenkin vain väliaikaista.

Rankkasade aiheutti kaaosta Malagassa

Malaguetan hiekkarannalla tarjolla tavallista tukevampaa vettä.
Tilaa pyyhkeen levittämiselle löytyy isommallekin porukalle.

 
Sääliksi käy niitä suomalaisia, jotka ovat lentäneet talvilomallaan Malagaan kotimaan ailahtelevaisia kelejä karkuun. Tänään puolen yön jälkeen saapuneet turistit ehtivät toivottavasti painaa pään tyynyyn ennen yöllä alkanutta massiivista sadetta. Toisaalta sateen ropinahan rauhoittaa.

Itse heräsin siihen joskus kahden tienoilla ja totesin, että sataa se, aivan kuten oli luvattu. Aamulenkki jäisi siis väliin. Nukkumisestani ei kuitenkaan tullut mitään, sillä sade senkuin kiihyi ja salamat leimahtelivat, ajoittain rakeet rummuttivat laseja olan takaa. Sade ja ukkonen jumittuivait tähän tuntitolkuksi. Sademäärät olivat Malaga Hoyn  nettiartikkelin mukaan mahtavat. Paikoitellen sitä oli kertynyt 147 litraa/m2 muutaman tunnin aikana. En muista koskaan aiemmin olleeni täällä myrskyssä, joka olisi kestänyt yhtä soittoa niin kauan aina aamupäivälle asti.

Tulvineita katuja, sateen vuoksi liikenteeltä suljettuja katuja,  vesivahinkoja museoissa, evakuoituja ihmisiä. Ja meidän alakerran aulassa kuulemma katosta suurelta alalta tippunutta rappausta, veden tulon reistailua. Ja vain tippa vettä viikolla uudet tiivisteet saaneesta työhuoneen ikkunastamme, pääsimme jälleen kerran vähällä.

Sadekin alkaa jo hellittää ja pilvet nousevat korkeammalle. Lahti edessämme on kuitenkin aivan kuravellinä, eikä rantakaan näytä kutsuvalta vaikka ei näytäkään kärsineen suurempia vaurioita tällä kertaa. Mutta tuuli humisee edelleen ja näyttää jo kuivattavan terassimmekin lattiaa, joka on täynnä pientä mustaa murua, jota rakeet ovat irrottaneet katolta.  Onneksi tämä menee tänään ohi. Seuraava sade oli luvattu kuulemma vasta maaliskuun toiselle päiväle. Ehkä talvilomalaiset ehtivät vielä nauttia auringostakin.