Täällä Rannalla on perinteisesti vietetty kerran kesässä iltapäivän kahvikekkereitä. Tänä vuonna näille kesäjuhlille löytyi syy yhdeksän kuukautta täyttäneestä Pikku-Myystä.
Iloista yhdessäoloa lämmitti aurinko, joka järjesti meille kesän ensimmäisen hellepäivän. Jopa aurinkovarjo tarvitsi kaivaa esiin autotallista - tänä kesänä sitä ei ole aiemmin kaivattukaan.
Samainen aurinko oli saanut lentävät hevosmuurahaiset liikkeelle. He saapuivat paikalle muiden vieraitten kanssa samaan aikaan. - Ja nostattivat minussa esiin murhahimon.
Olen jo päiviä taistellut taloon sateesta ja kylmästä pyrkiviä pieniä muurahaisia vastaan. Ruokapöydän poikki vaeltavat pienet oliot saavat niskavillani pystyyn. Millä plogata kulkureitit, kun talossa on koira ja lattialla ja pihassa konttaa vinhaa vauhtia yhdeksänkuukautinen pikkulapsi? Olen yrittänyt tuhota kaikki mahdolliset pesät talon läheltä, mutta jossain lymyää vielä joku. Ja nyt näitten viheliäisten pikkueläinten isommat sukulaiset laskeutuivat kahvipöytään, lautasille, käsivarsille, hiuksiin....
Tiedän, että ilmiö on ohimenevä, eikä omat toimeni sen laajuuteen pahemmin vaikuta. Siitä huolimatta murhanhimo silmissä pyrin tappamaan jokaisen itseäni ja vieraitani häiritsevän otuksen. Mies oli aiemmin sanonut, että unohda nyt sitten vieraitten saapuessa kaikki muurhaiset. Nyt tuota pyyntöä oli mahdoton noudattaa. Toivottavasti Pikku-Myyn muisti ei poimi tästä päivästä lokeroonsa murhahimoista muurahaisia listivää mummia. Joka tapauksessa omalla tunnollani on satojen muurhaisten kuolema. Niin ahkerasti käyttelin jalkojani ja kärpäslätkää, jopa kahta.
PS1: Nyt juhlia seuraava aamu näyttää valkenevan kirkkaana, tyynenä, helteisenä - ihanteellisena muurahaisten kokoontumisajolle. Toivottavasti se on kuitenkin tältä vuodelta osaltamme ohi.
PS2: Mitä tapahtuukaan muurahaisrintamalla seuraavan viikon aikana? Sitä en ole näkemässä, sillä edessäni on poikkeuksellisesti helleviikko Malgassa. Siitä lisää tuonnempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?