Sade ei haittaa

Sade ei haittaa kaikkia kesäharrastuksia. Voi kun vain aina tajuaisi keksiä jotain tekemistä sisällä, silloin kun sataa, eikä vain haikalla kirjan lukemista auringon paahteessa.

Mutta totuushan on, että kaikki sisähommat jäisivät tekemättä, jos elämä olisi yhtä päivänpaistetta.  Ja näissä pintaremontti-hommissa on se hyvä puoli, että käden jälki ja työn tulos ovat nähtävissä heti.

Toisaalta kun irrottaa ikkunan pokastaan maalaamista varten, kielii tyhjä poka kaikille, että työni on kesken. Siinä yksi kannustin työn saattamiseksi loppuun. Ja minähän olen yksi kärsimättömimmistä, kaikki pitäisi saada kerralla valmiiksi. Kumma kyllä ajatusmallini ei aina näy toimitusajoissa vaan niitä rempallaan olevia työmaitakin löytyy tavan takaa.
Puutarhahommissa en malta millään odottaa, että siemenet itäisivät ja taimet kasvaisivat satoa tuottamaan. Yleensä kasvimaallani rehoittavatkin ennen kaikkea nopeakasvuiset rikkaruohot.

Raskas työ vaatii raskaat huvit

 

Kova hiominen ja maalisudin heiluttelu saavat hartiat jumiin. Onnekseni minulla on mielenkiintoinen "välityö" eli mummi-hommat. On ilo käydä pikku-Myyn kanssa kävelylenkillä, vaikka rattaat tuntuvatkin painavilta ylämäessä juuri lanatulla hiekkatiellä. Saan kuntosalivuoronkin siinä samassa. Olen suorastaan ominut iltapuuron keiton ja vahdin liiankin innokkaasti omaa syöttövuoroani, yritän saada oman roolin kylvetyksessä... Mummi-hommat haukkaavat siis lähes kaiken vapaa-aikani ja jos en pidä varaani lahjoitan niihin ilomielin myös remonttitunnit. Elämä on yhtä tasapainoilua. Onneksi.

P.S.
Muuten, näyttää siltä, että nyt vajaa yhdeksänkuukautinen lapsenlapseni on päättänyt aloittaa kävelemisen varhain ja siirtyä "aikuisten ruokiin" mahdollisimman pian. Neiti nousee seisomaan, katselee ympärilleen, että huomaako kukaan, pudottaa kantamuksensa ja taputtaa innoissaan käsiään aloittaakseen kaiken hetken päästä uudelleen. Ja ruokapöydässä kelpaa usein vain sama eines, mitä muittenkin lautasilta löytyy. Omat pöperöt neiti jättää mieluummin nauttimatta.