tiistai 13. lokakuuta 2015

Fammun netti kului miltein puhki










Fammu teki ristisanoja. Ne olivat hänen harrastuksensa, joiden avulla anoppini pyrki pitämänään aivonsa virkeänä.  Kun tyhjensimme kirjahyllyt sisäkaton maalauksen tieltä, nostettiin alas myös Fammun moninaiset sanakirjat.   
 
 
90-luvun alkupuolella ei monellakaan eläkeläisellä ollut nettiä. Vaikka töissä jo teimmekin asioita tietokoneella, ei tiedon kaivaminen internetistä ollut vielä kovin helppoa eikä yleistä. Silloin ostettiin vielä tietosanakirjoja. 90-luvun lopulla kuollut Fammu käytti omansa lähestulkoon loppuun. Nidokset ovat osin rikki, kannet repsottavat. Sivut ovat hiuki kuluneet ja monien marginaalit niin täynnä ”päivityksiä” ettei niistä tahdo saada selvää. Kappale ihmisen arkea, pala historiaa tuokin.
Noita kirjoja ei kukaan kuitenkaan kaipaa, kaikki tieto on saavutettavissa parilla klikkauksella. Kuluminen on vienyt niiden arvon antikvariaattien silmissä, perheen mielestä ne vievät vain hyllytilaa. Eivät hänen lapsensa eivätkä lapsenlapsensa ole niistä kiinnostuneita. Silti en raaskisi heittää niitä pois. Siksi otin nuo kuvat, että edes jotain jäisi, kun hyllytila loppuu. 

Lohduttaako jos kerron, että suurin osa kirjahyllyn kevyestä lukemistosta ei kelvannut edes ilmaiseksi kirpputoreille, joille niitä yritin. Onneksi yksi otti parhaat palat, suomenkieliset romaanit,  tuulikaappiin hyllyyn, jossa lukee: Ole hyvä, saa ottaa!  Ruotsin ja englanninkieliset jouduin repimään kansistaan kierrätyspaperiin. Minulle, joka seitsemänkymmentäluvulla rakastui kirjapainossa työskennellessään painettuun paperiin, se oli lähes liikaa. Mitä tuhlausta!  

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Haluaisitko kommentoida tähän jotain?