Lähtötunnelmissa

Ilta tulee pohjoiseen katsovalle rannalle jo varhain
eikä saunastakaan tee enää mieli pulahtaa uimaan.

 
Verhot on otettu alas, samoin tangot. Hyllyjen päällä ei ole mitään, paitsi naarmuja ja kukkienkasteluvesin joskus aiheuttamat vahingot, kukat on kerätty keittiön pöydän päälle naapurin kastella, lumikolat nostettu esiin ja haravat viety talliin, posti käännetty. Rantasaunan lattiakaivoon on kaadettu pakkasnestettä. On aika lähteä.

Vielä tässä ankeutetussa paikassa pitää viettää tämä ilta ja ensi yö, viritellä aamulla viimeiset jutut ennenkuin voi repiä viimeisenkin muistilistan. Ai niin, pitää vielä pakatakin - ja miettiä mitä pitää pakata. Se jää aamuun, sillä nyt ei jaksa. Tunnen olevani kuin "orpo piru vieraassa helvetissä".  Mitä se sitten tarkoittaakin, kuvittelen että tällaista välitilaa, kun on kuin ei olisikaan vaan on vielä oltava ja saatava aivotkin toimimaan.

Eivät toimi, eivät. Siinä auttoi kummasti, kun aloin vihdoin työstää lähes vihonviimeistä työlistan kohtaa: Uusi ulkoinen kovalevy käyttöön. Ostin sen, ettei tuota vanhaa isoa ja painavaa rotiskoa (joka aikanaan näytti pienelle ja kevyelle) tarvitsisi ottaa enää mukaan. Mikäs ihme juttu voisi olla ulkoissen kovalevyn käyttöönotto. Kytket vain usp-kaapelilla ja laite asentaa itsensä. Ja asensihan se jotain, itsensä kai. Ja sain asennettua jotain lisäosiakin, salasanan hallintaohjelman ja tilaa pilveen. Mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun yritin tallentaa jotain tuohon kätevän littanaan, pieneen, poskipunarasian näköiseen kompaktiin pakettiin, minun aivokapasiteettini sanoi itsensä irti. Löytyyhän siihen varmasti joku tolkku -löytyyhän! Ehkä, mutta ei nyt. Nyt pitää vihdoin sytyttää kynttilöihin valo ja istua hetki viinilasi kädessä ja hengittää tätä pimeää maalaisiltaa, hiljaisuutta ja olemattomia ympäristön valoja. Televisio pauhaa omiaan, mutta pauhatkoon, etten aivan huku tähän kaikesta riisuttuun hiljaisuuteen.

Huomenna alkaa Etelä-Suomen kierros, joka päätyy keskiviikkoaamun varhaisina tunteina Helsinki-Vantaa lentokentälle. Tämä talvipakolainen lentää etelään, joutsenet tuntuvat menneen jo.

P.S. Tavallisesti tämä lähteminen ei vaadi näin paljon esivalmisteluja, mutta nyt on raivattu tila maalarille, joka luo meille valoisat katot jossain vaiheessa alkavaa talvea. Jännittää, mutta toivotaan että kaikki menee hyvin.