Ja ei kuin leikkaa liimaa askartele

Huomasin, etten älynnyt ottaa uudesta kodista tarpeeksi kuvia, ja epäilen pitävätkö kaikki ottamani mitatkaan paikkaansa. Silti olen nyt aloittanut leikkiä, kuten leikittiin pihalla pikkutyttönä.

Isolle hiekkapihalle piirrettiin ystäväni Pirjon kanssa  kodin pohjapiirros ja siihen sitten sijoitettiin pöydät, tuolit, sängyt ja kaikki tarpeellinen - piirtämällä tietenkin. Siinäkin hurahti helposti monta tuntia, niinkuin tässäkin leikissäni. Olen monta kertaa miettinyt, että missä mahtaa olla Erolan Pirjo, jonka kanssa aloitettiin kansakoulu aikanaan yhdessä, myöhemmin ostettiin samanlaiset käsilaukut, samanlaiset huopahatut, samanväriset sammarit, käytiin ahkerasti uimahallissa ja oltiin Beatles-faneja.... kuulin, että Pirjosta tuli sukellluksen opettaja, asui jossain Etelä-Ranskassa, mutta siinä kaikki. (Huhuu! Pirjo, jos sattumoisin näet tämän niin ota yhteyttä!)

Silloin oli vain mielikuvitus rajana, mutta nyt tosin rajan asettavat ne seinät ja mutkat, lisätilaa ei heru - ellei sitten onnekseni joku ottamani mitta olekin liian pieni. Toivottavasti ei toisinpäin. Tulee myös mieleen ne monet messuosastot ja näyttelyt joita aikanaan töissä suunnittelin, samanlaista leikkaa, liimaa askartele -juttua se oli ennen tietokoneita, samoin kuin kaikki lehtien taitotkin. Laskettiin kirjaimia ja rivejä, jotta saatiin tietää miten paljon pitää lyhentää tai jatkaa tekstiä, minkä kokoinen kuva mahtauu sivuille. No, taas sorruin muistelemaan noita ihania työntäyteisiä vuosia. Mutta se oli todella mukavaa, kun sai tehdä asioita, joista todella nautti. Leipääntyminen ja pettymykset tulivat sitten vasta myöhemmin.

Mutta tämä askartelu on siis mulle kuin toinen luonto - en saata pitää näppejäni erossa.Seuraavaksi pitäisi piirtää sivukuvat huoneista, että näkisin, miltä seinät näyttävät, mitä pannaan mihinkin roikkumaan. Ja sitten ne verhot. Ihanaa, että pääsen etsimään verhoja, joita ei tässä asunnossa ole ollut yksiäkään. Tosin on todettava, että alku ei näytä kehuttavalle, kaksi isoa kangaskauppaa antoi tosi laihan tuloksen, ei yhtään edes ajateltavissa olevaa - ja minä kun luulin.. Onneksi El Cortessa oli yhdet aikas kivat. Mutta en vielä luovuta, etsiminen - sehän on tässä kaikista kivinta.

Niin, se mahdolllinen muuttofirmakin kävi katsomassa tavaramme. Lupasivat lähettää tarjouksen parin päivän päästä. Katsotaan olemmeko niille "liian pieni" asiakas, kun rompetta ei ole vallan kovasti kertynyt. Heillä kun tuntui olevan kokemusta mm. kodin siirtämisestä uudesta kotitalostamme  Saudiarabiaan... No, odotellaan taas.