Olen reilu kuusikymppinen, mummi parin vuoden verran ja tuore virallisesti eläkeläinen. Etsin paikkaani kahden rannan loukussa. Toisaalla on Päijänteen selkä, maaseudun rauha, rantasauna, hirsitalo ja takkatuli. Toisaalla Malaganlahden ranta ja Välimeri, yli 2000 vuotta vanha kaupunki ja valo, joka tulvii tammikuussakin kerrostaloasuntoon.
sunnuntai 6. maaliskuuta 2016
Oppirahat maksettu - nyt kehtaa seiniä katsella
Neljä miestä touhusi uudella asunnollamme aamukymmenestä iltaan kaksi päivää. Tänään kävimme katsastamassa lopputuloksen: asunto pääsee nyt oikeuksiinsa. Työjälki on siistiä ja seinän harmaa värikin on niinkuin pitää (aivan toisin kuin edellisessä versiossa). Turhia kolojakaan ei seinistä tarvitse enää etsiä. Vaikka juttu ei ollut ihan ilmainen ja kaatui tietenkin meidän piikkiin, se oli viihtyvyytemme kannalta varmasti tarpeellinen. Emme halunneet alkaa omistajan kanssa kiistelemään maksusta, jotta jatkomme heidän vuokralaisinaan ei olisi liian kivinen. Pisteenä iin päällä on toimiva internetyhteys, joka sekin on nyt asennettu.
Kuvaa tietenkin kaipaisit, mutta suo anteeksi. Tänä touhuviikonloppuna, en ole jaksanut kuvaamiseen keskittyä. Yksi kaksivuotias ja yksi vuosi 5 kuukautta vanha ovat antaneet aivan tarpeeksi tekemistä. Ehkä ensi viikolla saan jonkun kuvankin seinien uudesta ilmeestä näytteille. Lohduksi kuitenkin näkymä uudesta patiosta, jonka nappasin noitten masentavien maalitöhryjen tallentamisen päätteeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?