Olen reilu kuusikymppinen, mummi parin vuoden verran ja tuore virallisesti eläkeläinen. Etsin paikkaani kahden rannan loukussa. Toisaalla on Päijänteen selkä, maaseudun rauha, rantasauna, hirsitalo ja takkatuli. Toisaalla Malaganlahden ranta ja Välimeri, yli 2000 vuotta vanha kaupunki ja valo, joka tulvii tammikuussakin kerrostaloasuntoon.
torstai 20. lokakuuta 2016
Kello vaihtui Espanjan aikaan...
...rantasauna suihkukoppiin, mäkiset hiekkatiet silattuihin kivikatuihin, Rannan keittiöikkunan syksyiset maisemat pimeään espanjalaiseen keittiöön, josta ei näy maitolasin takaa edes naapuritalon seinä. Päijänne vaihtui Välimereen - molemmissa nilkkani palelevat. Jostain syystä täältä Malaguetan rantahietikolta ihmiset kuitenkin pulahtelevat uimaan.
Yöpakkaset lienevät alkaneen Rannalla. Täällä makuuhuoneessa on yöllä +26. Kun yöllä käynnistin lämpöpumpun - pitänee sanoa kylmäpumpun, mies valitti että tänne jäätyy. Kieltämättä en pitänyt itsekkään siitä, että kone paiskasi niskaan kylmää viimaa yrittäessään tavoitella 22 astetta. Ulkona olisi ollut sopivan viileää, vajaa kaksikymmentä, mutta kosteus tunki ikkuinoista sisälle. Pitää siis tasapainnoitella kuumuuden ja kosteuden välillä. Ehkä löydän siitä koneestakin muutaman ajan päästä oikeat säädöt. Ja onneksi laite ei savuta, niinkuin Rannan takkauuni joskus.
Valitanko liikaa? Ei ole tarkoitus. Huomaan vain, että ihmisen sisäisen kellon siirtäminen Espanjan aikaan ja aurinkoon vie ainakin pari viikkoa - sen verran olen nyt ollut täällä.
Ehkä kotoutumista hidasti hiukan se, että meillä oli vieraita heti alkuun. Sinällään siinä nyt ei ainakaan ollut valitamista. Huomasin että itelleni sopi yhtä hyvin pelkkä oloilu kuin vieraillemmekin. Edes suunnittelemallemme yhdelle päiväretkelle emme malttaneet mukavuudenhaluisina täältä lähteä. Sen seurauksena Enni Mustosen Paimentyttö, Lapsenpiika ja Emännöistijä on nyt luettu. Onneksi luettavaa kuitenkin piisaa aika pitkälle. Ja täytyyhän aikaa jättää muuhunkin, ensimmäiset liput Malagan sinfoniaorkesterin konserttiin on jo ostettu. Lauantai-ilta sujuu toivottavasti kuunnellen Star Wars musiikkia sen tulkitemana. Viime talvena, kun kaikki konsertit peruuntuivat osaltani syystä tai toisesta. Ja tietenkin toivelistallani on vaikka mitä muutakin tekemistä - kun vain ehdin ensin asettua aloilleni.
PS. Sen vielä haluaisin sanoa, että Rannallakin olisi vielä ollut ihan hyvä olla. En haluaisi kenenkään kadehtivan sitä, että joku viettää talvet Espanjassa. Minä sen sijaan kadehdin joskus teitä, jotka vedätte takinkaulusta ylös ja tunnette lumihiutaleet poskillanne. Pysykää kuitenkin pystyssä sitten kun tienpinnat jäätyvät.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?