Itse asiassa, talvipakolainen on tehnyt pari viimeistä päivää reippaasti hommia lähdön valmisteluun, pakkaaminen jää ihan vihonviimeiseksi ennen auton starttaamista.
Työlistassa on lähes kaikki kohdat ruksattu, on laitettu rantasauna talviteloille, kannettu pumppu talteen, siivottu räystäät, tyhjennetty kukkaruukut, roudattu pelargoniat naapurin kellariin talvehtimaan suojattu pensaita jäniksiltä, istutettu monivuotiset, nostettu lumikola odottamaan mahdollista tarvetta, tyhjennetty letkut ja pesty grilli...
Vain talon sisällä valmistelut ovat lähes koskemattomia. Siis lämmmöt alas, lattialämmöt yösähkölle, vedet sulkuun, jääkaappi tyhjäksi - noita hommia kun ei voi oikein tehdä ennenkuin juuri ennen lähtöä.
Nyt on ilta, kello on kymmenen. Hellalla porisee viitisen litraa omenahilloa. Hullun puuhaa ihmiseltä, joka lentää anivarhain keskiviikkoaamuna Malagaan palatakseen lumien sulattua takaisin tänne rannalle. En ehkä ole sittenkään päässyt kokonaan eroon siitä suorittaja-ihmisestä, siis itsestäni. Marjapoimuriakaan en tänäänkään raaskinut kantaa varastoon, jos vielä aamulla koiran aamulenkin jälkeen ehtisin kerätä litran. Ehkä pitäisi silloin jo panostaa pakkaamiseen ja koiran lentokopin kuntoon latittoon. Minun on nimittäin tarkoitus lähteä puolenpäivän jälkeen kohti Helsinkiä.
Mutta enhän millään voinut jättää koskemattomaksi omenapuun satoa, en kaikkia puolukoita varpuihin - en, vaikka niitä on ennestään pakkasessa parilta viime satokaudelta.
Minkä sitä koira karvoilleen voi, tai minä sille suorittajalle, joka lymyää sisälläni vaikka luulin sen jo kesällä karkoittaneeni. Näillä siis mennään.
PS. Jonkun testin mukaan olen myös huolehtija. Siispä ihan varmuuden vuoksi, laitoin myös aurauskepit pihaan, jos vaikka tulee hinku lumien aikaan piipahtaa tällä pohjoisella rannalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?