Voidaanko puhua kirjallisuudesta harrastuksena, jos ei osaa nukahtaa jollei kirja ole ollut käsissä jonkin aikaa? Joskus siinä vierähtää vartti, joskus parikin tuntia. Joka tapauksessa olen liittynyt pariinkin Facebook-ryhmään, joissa kirjat ja kirjallisuus ovat pääosassa.
Kirjakauppaan syksyllä talven kirjoja ostamaan lähtiessä mietin kuumeisesti, mitä kirjallisuutta nyt pitäisi ostaa. Mukana on usein Suomalaisen kirjakaupan mainoslehti, jossa on lueteltu syksyn uutuuksia ja tarjouksia. Uuttuudet viehättävät, mutta niiden hinnat eivätkä painavuus. Usein päädynkin ostamaan parin vuoden takaisia kirjoja, joista on jo ilmestynyt pokkariversiot. Tänä vuonna mukaan tuli mm. kolme Enni Mustosta ja kolme Sirpa Kähköstä.
Vuosi sitten serkku kantoi tänne Malagaan lähes kaikki Finlandia-ehdokkaat. Ja jotain tulee aina lastattua matkalaukkuun kotihyllystäkin. Lukua odottavat Joenpellon Tuomari Myller hieno mies Dalailaman Maailmankaikkeus atomissa, Aki Ollikaisen toinen eli Musta satu, Hiski Haukkalan Suomen muuttuvat koordinaatit. Siis ihan laidasta laitaan. Silti "järkevän" lukemisen keksiminen on aina haaste. Siksi nuo Facebook-ryhmät.
Hienoa! Lukemalla minulle tuttujen kirjojen arvosteluja tai kommentteja niistä, olen selvästi löytänyt ihmisiä, joita viehättävät samanalaiset kirjat kuin minuakin. Heidän kauttaan pääsee etenemään vaikka kuinka pitkälle uusien mielenkiintoiseten kirjojen maailmaan. Ja siinä sitten sudenkuoppaa. Roikun nykyisin Facessa aivan liian pitkiä aikoja. Ystävien postaukset hukkuvat kirjallisuuden ystävien ja Helmihaasteiden postauksiin. Ajatukseni hajoavat ja ehdin tehdä entistä vähemmän sitä mitä olen aikonut. Oravanpyöränsä itse kullakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?