Matkustan ympäri Eurooppaa

Malagan vesisateet vaihtuivat kuukausi sitten Suomen pakkaseen. Talvilomani vei minut todellakin keskelle kimallusta ja lumisateita. Sain kokea kaksi vuodenaikaa samaan syssyyn, kuten äitini olisi sanonut, sillä hanget ehtivät paitsi kasvaa myös huveta reippaasti, varvikko kurkotella kevätvaloon ja kelirikko muuttaa sivutiet liejuisiksi luistinradoiksi.
Rengasmatkani  kulki Espoon kautta Päijänteen rannalle ja sitten edelleen mummihommiin Ruotsin Malmöhön, josta minun on  tarkoitus palata vielä katsomaan joko kesä olisi saapunut Málagaan.

Suomi-viikot olivat todella luksusta. "Luksusta", sanoo puolestaan yksi naapuri, aina kun elämä hymyilee. En voi mitään sille, että taivastelin ympärilleni milloin rantajäällä, milloin lumilapion varressa illan pimetessä, milloin lapsuuteni mökkisaunan lauteilla, takkatulen ääressä, vesijumpan jälkeen ja aina aamulla ensimmäiseksi verhot aukaistessani: tämä on luksusta.

 Sitä lisäsi myös pojan ja miniän vierailu Pääsiäisenä. Poltimme kerrankin pääsiäistulia, sillä rannasta oli kaadettu koivuja, joiden oksat oli kerätty korkeaksi keoksi. Savunhaju, siinä yksi piste reissulle lisää. Listaa voisi jatkaa loputtomasti, eikä kuohuviinin nauttiminen puuliiterin seinustalla auringossa istuen tuonut sekään miinuksia. Luks... hyvä on, yritän jättää tuon sanan taas naapurin käyttöön.


Sain varmasti kotomaastani sellaisen kuvan, jonka haluaisimme antaa turisteille: Tule ja koe eksoottinen Suomi! Aktiivilomani antoi minun polttaa tulia, kahlata syvässä hangessa, siivota pihamaata, kutoa, lukea, saunoa, tehdä lumitöitä - tavallaan olla tekemättä itään.   Lumikolan kanssa koluaminen ei varmasti olisi tuntunut yhtä terapeuttiselle, jos olisin joutunut työntelemään sitä viikko toisensa jälkeen. Siis, kuten monesti ennenkin, sain taas nauttia rusinat pullasta.

Viikonloppuna asemapaikkani siirtyi astetta keväisemmän Ruotsin puolelle, jossa saan viettää pari viikkoa laatuaikaa lapsenlapseni kanssa.
"Mummi, miksi sinä tulit vahtimaan minua?" Minua kaivataan tällä kertaa mm. äidin työmatkojen takia.  Ja koska aamuinen vesisade taukosi juuri, saan ehkä hakea Pikku-Myyn päiväkodista kuivan sään aikana. Sitä odotellessa mummihommat kattavat jälleen kerran mm. villatakin kutomista.

Ylimääräiset tavarat autopaikalla tuottavat päänvaivaa

Muutosta on kolmisen viikkoa. Tavarat alkavat olla löytäneet paikkansa, verhot on saatu kutakuinkin ripustettua ja pahvilaatikoista on päästy eroon. Autopaikalla könöttää kuiitenkin edelleen kasassa kaksi aurinkovuodetta, sillä niille ei ole täällä tilaa. Lisäksi siinä on suurehko aurinkovarjo ja sen painava jalka, pari kevyttä kokoontaitettavaa rantatuolia, pari ylijäämähyllyä ja koiran suht iso kuljetuslaatikko, jota tarvitaan vain kaksi kertaa vuodessa, mennen tullen.

Autopaikalla oleville tavaroille ei kuitenkaan tahdo löytyä tilaa asunnosta, jonka vinttiomero ei ole meidän käytössämme. Autopaikka sen sijaan kuuluu vuokraan. Sille ei suurimman osan ajasta ole käyttöä, kun ei ole autoakaan. Vain ystävät tarvitsevat sitä satunnaisesti meillä vieraillessaan. Kevään aikana käyttöä löytyy noin viikoksi.Tietenkin tavaroista on nyt valitettu.

Mies sanoo, ettei vuokralaisen asema ole sama kuin talon muitten auskkaiden ja onhan selvää, että en mieluusti itsekään katsoisi naapurien keräävän parkkiruutuunsa sekalaista tavaraa. Siksi olimme jo päättäneet luopua suurimmasta osasta niitä.

Nyt vain sitten odottelen, että enlantilainen ystävä Jane, jolle lahjoitin englanninkieliset dekkarit saisi autonsa kuntoon ja tulisi hakemaan tavarat. Toivotaan, että se tapahtuu ennenkuin naapurien pinna palaa. Ei olisi kiva joutua silmätikuksi. Kun parkkiruudun nurkassa on vain yksi siisti kuljetuslaatikko ja yksi tuuletin, toivon niiden saavan hyväsynnän  siinä missä naapurin polkupyörien ja pahvisen mainosstandinkin.

Mitä muuta kuuluu? Flunssa ei ole vielä päästänyt täysin otettaan meistä. Uskon, että se häipyy vasta, kun pääsemme eroon Malagaa jo kolmisen viikkoa piinanneista sateista. Asunnossa on edelleen niin kosteaa, että  minun vaatekomerossani, joka on kolmelta sivultaan ulkoseiniä vasten, vaatteet ovat nihkeitä vaikka pidän ovia auki, kosteudenpoistajalaatikkoa alahyllyllä ja käytämme makuuhuoneessa  joka päivä sitä sähköllä toimivaa vekotintakin (jonka 2,5 litran vesisäiliötä tyhjennetään päivittäin). Luojan kiitos täällä on suurimman osan vuotta todella kuivaa keliä. Liekö seinissä minkäänlaisia kosteussulkuja suomalaiseen tapaan? Mutta nyt kun vinttikerroksesta löytyi katon alta pyykinkuivaustilakin, olen entistä tyytyväisempi paikkaan.

Jos suomalaiset kaverit kyselevät Facebookissa "käsi pystyyn niiltä, jotka ovat kyllästyneet lumeen" täällä voi kysellä samaa vesisateeseen ja poikkeuksellisen pitkään epävakaiseen säätilaan kyllästyneiltä. En ole varmaan ainoa, joka nostaa kätensä vaikka en helteitten perään olekaan.

ps. Jotain miinustakin. Nyt kun silmät alkavat flunssan hellittäessä aueta, huomaan että muutossa työpöydän nurkkaan on tullut lyöte, peukalon  kynnen kokoinen pala puuttuu, sama juttu lasisen sohvapöytämme jalkaosassakin (sen saa onneksi peittoon jalan muovisen "eristeen" alle. Plussapuolelle voi kuitenkin laittaa, että mies sai korjattua hajoamispisteessä olleen vuoteemme. Ei paha. Nämä asiat kuitenkin puoltavat "oikean"muuttofirman käyttöä - jos siis joskus vielä joudumme täällä muuttamaan. Nyt se tuntuu mahdottomalle ajatukselle.

Pääsiäistä Päijänteen rannalla

Puhun miehen kanssa päivittäin WhatsAppin videopuheluita. Vain kerran hänellä on ollut paita päällä, yöpaita illansuussa.  Malagassa on ollut hellettä. Minulla sen sijaan on villasukat jalassa ja päällä villapaita, takassa palaa tuli. Päijänteen rannalla ei ole hellettä, mutta muuten ihanaa. Lumi on sulanut ja Ristinselän yli kulkee iso railo, joka pysyy sulana pakkasöinäkin. Suomi-ikäväni on saanut lääkettä haavoihinsa.


Tämä reissu on opettanut minulle monta asiaa.
1) täällä on pihassakin keväällä liukasta, mutta kun maltta odottaa jää sulaa ja karpposet voi heittää kaappiin 
2) ei pidä kerätä itselleen liikaa ohjelmaa. Ei ihminen välttämättä tarvitse tekosyitä tullakseen käymään kotonaan. Siis nyt nautin kotoilusta, edes muutaman päivän kaiken ympäriinsä heilumisen jälkeen 
3) ystävyyssuhteita kannattaa vaalia, ystäviä kannattaa tavata - vaikka se sitten vaatisikin hiukan siitä kotoilusta tinkimistä
4) takassa kannattaa pitää tulta, jos siitä on kerran monta kuukautta haaveillut
5) rantasaunan aitokiukaan löylyt ovat ihanat - kannattaa nähdä lämmittämisen vaiva
6) huushollissa kannattaa siivota vähintään puolen vuoden välein. 

Kun vielä oppisin menemään ajoissa nukkumaan, enkä keikkusi ylhäällä yömyöhään kuin pahainen teini.  Minulla on vielä lähes viikkko aikaa oppia.

Yllättävä havainto

Suomen talvea ikävöiden pakenin pohjoiseen lomalle. Tein yllättävän havainnon, täysi hiihtokeskus ei ole unelmien täyttymys. Talveen kuuluu lumen lisäksi rauhallisuus, jota täältä ei löydy.


Vajaa kaksi viikkoa sitten istuin lentokoneeseen Malagassa matkatakseni Helsinki Vantaan lentokentälle. Seuraavana päivänä ajoin kotiin järven rannalle rakastamaani hirsitaloon. Oi ihanuutta, lunta ja avaruutta. Pihamaalla oleva jääkansi sanoi minulle kuitenkin syyn, miksi mieheni paikka tähän aikaan vuodesta on Malagassa. Ymmärsin ettei hänen houkuttelemisensa tänne olisi oikein.

Olin suunnitellut tiukan viikko-ohjelman. Sen kohokohtia olivat Seela Sellan esityksen "Pieni eläin" Tampereen Työväenteatterissa ja ystävien kohtaamiset. Yllätyksekseni jouduin myös vaateostoksille, sillä hiihtovarusteeni eivät olleetkaan aivan ajan tasalla. (Oman mausteensa asiaan loi tietenkin se, että hiihtokausi etelän kaupoissa oli jo ohi.) Olin menossa Ylläkselle hiihtolomalle ystäväpariskunnan kanssa.

Äkäslompolossa jouduin kokemaan uusia oivalluksia. Neljän vuoden hiihtotauon jälkeen metsässä puikkelehtiva latu on haastava elementti. Mutkamäkeen en tee edes mieli. Malagan tasasia katuja käveleminen on varmaan vaikuttanut tasapainooni. No, saattaahan olla, että iälläkin on jotain tekemistä asian kanssa.

Parasta täällä on ollut aurinko, lumi, sauna ja ystävien seura. Sen sijaan ladulla jatkuvana virtana ohikiitävät ja vastaantulevat ihmiset alkoivat häiritä jo ensimmäisen hiihtopäivän jälkeen. Jounin kaupan tungos ja kahviloiden täpötäydet penkit. Oivalsin että olin rakastunut hiljaisen vuodenajan Äkäslompoloon vietettyäni täällä joskus viikkoja varsinaisen hiihtosesongin ulkopuolella. Sillon ei haitannut vaikka kaatua kupsahti ladulla mäen alaosassa - heti ei ollut joku toinen tulossa niskaan.

Tänään paistaa aurinko, tiedossa on lähes kymmenen plusastetta. Toivottavasti mahdollisimman moni suuntaa mäkeen ja hiihtoladuille. Minä lähden sauvakävelemään lämmön pehmittämille kävelyreiteille. Lihasjumppaa ja mahdollisesti sen jälkeen auringossa istuskelua kirja kädessä. Ja tietenkin saunahetki, joista olen nauttinut päivittäin. Illan tulee kruunaamaan Toni Metsäkedon konsertti Pyhän Laurin kirkossa. 

Rankkasade aiheutti kaaosta Malagassa

Malaguetan hiekkarannalla tarjolla tavallista tukevampaa vettä.
Tilaa pyyhkeen levittämiselle löytyy isommallekin porukalle.

 
Sääliksi käy niitä suomalaisia, jotka ovat lentäneet talvilomallaan Malagaan kotimaan ailahtelevaisia kelejä karkuun. Tänään puolen yön jälkeen saapuneet turistit ehtivät toivottavasti painaa pään tyynyyn ennen yöllä alkanutta massiivista sadetta. Toisaalta sateen ropinahan rauhoittaa.

Itse heräsin siihen joskus kahden tienoilla ja totesin, että sataa se, aivan kuten oli luvattu. Aamulenkki jäisi siis väliin. Nukkumisestani ei kuitenkaan tullut mitään, sillä sade senkuin kiihyi ja salamat leimahtelivat, ajoittain rakeet rummuttivat laseja olan takaa. Sade ja ukkonen jumittuivait tähän tuntitolkuksi. Sademäärät olivat Malaga Hoyn  nettiartikkelin mukaan mahtavat. Paikoitellen sitä oli kertynyt 147 litraa/m2 muutaman tunnin aikana. En muista koskaan aiemmin olleeni täällä myrskyssä, joka olisi kestänyt yhtä soittoa niin kauan aina aamupäivälle asti.

Tulvineita katuja, sateen vuoksi liikenteeltä suljettuja katuja,  vesivahinkoja museoissa, evakuoituja ihmisiä. Ja meidän alakerran aulassa kuulemma katosta suurelta alalta tippunutta rappausta, veden tulon reistailua. Ja vain tippa vettä viikolla uudet tiivisteet saaneesta työhuoneen ikkunastamme, pääsimme jälleen kerran vähällä.

Sadekin alkaa jo hellittää ja pilvet nousevat korkeammalle. Lahti edessämme on kuitenkin aivan kuravellinä, eikä rantakaan näytä kutsuvalta vaikka ei näytäkään kärsineen suurempia vaurioita tällä kertaa. Mutta tuuli humisee edelleen ja näyttää jo kuivattavan terassimmekin lattiaa, joka on täynnä pientä mustaa murua, jota rakeet ovat irrottaneet katolta.  Onneksi tämä menee tänään ohi. Seuraava sade oli luvattu kuulemma vasta maaliskuun toiselle päiväle. Ehkä talvilomalaiset ehtivät vielä nauttia auringostakin.

Seela Sella herätti

 

 Joulu ja sitä edeltävä viikko olivat varsinaista itsetutkiskelun aikaa. Elämäni on mallillaan, mutta koko ajan kyselen itseltäni: Mitä minä oikein haluan?  Kun muutama päivä sitten luin Hesarin kulttuurivieraana olleen Seela Sellan haastattelun,  jotain loksahti paikalleen. Tiesin, että haluan nähdä hänen 80-vuotiskiertueensa juhlamonologin Pieni eläin. Koska löysin sille viimeisen esityspäivän maalikuun lopulta, sinetöi se kevään suunnitelmani. Lennän Suomeen, niin että pääsen silloin katsomoon.

Seela Sella on minulle suomalaisten naisnäyttelijöiden ikoni. Rakastan hänen ääntään, näyttelijätyötään ja kunnioitan häntä ihmisenä. Kaiken kukkuraksi jutun otsikko antoi ajattelun aihetta: "Kannattaa elää niin, ettei vanhana tarvitse olla katkera". Taisin ottaa sen äidillisenä ohjeena, kun oma äitini ei ole enää ohjeita antamassa.

Vaikka jouluna mietiskelinkin olemistani, on se hyvä merkki siitä, että Joulu tuli taloon kaikesta epäilystäni huolimatta. Se hiipi sisälle varkain perunalaatikon ja rosollin toksun ja perinteisen Joulurauhan julistuksen kera. Oli hyvä olla, lukea kirjoja, katsella televisiota, syödä hyvin muttei ähkyyn - sain jopa piirrettyä hiukan, se on jo selvä merkki rauhoittumisesta.

Ja kuten varmaa monella muullakin, minullakin on edessä laihdutuskuuri ja kunnon kohottaminen. Otin siihen jo varaslähtöä sauvakävelyillä, kyykyillä ja jopa kokeilamalla lankuttamista. Tammikuun alku kuluu kuitenkin kummipojan vieraillessa perheineen, joten luulempa että kuuri pääsee kunnolla alkuunsa vasta heidän lähdettyään. No, mikäänhän ei ole niin tervetullutta kuin tekosyyn keksiminen laihdutuskuurin lykkäämiseksi hiukan tuonnemmaksi.

PS. Psiit.. kevään suunnitelmissa siintää nyt myös viikko Lapissa ja vielä kolmen viikkon kaupunkiloma, kas kummaa, Malagassa.

Yllätyksiä ja suunnitelmia

Joulu alkaa pikkuhiljaa hiipiä katukuvaan mm. erilaisina kukkaistutuksina. Kaupoissa se on näkynyt jo monta viikkoa. Itsekin tekisi jo mieli ripustaa joulurusetti oveen, mutta yritän sinnitellä viikonloppuun.

Mies lähti perjantaina käymään Suomessa. Sain samana iltana kännykkääni kuvan, jossa hänellä on lapsenlapsemme sylissään. Onnellinen hetki sekä hänelle että minulle. Silmä kostuivat. Miehen loma oli lyhyt, odottelen häntä kotiin jo muutaman tunnin päästä.  Veikkaan, että palattuaan hänkin alkaa kerrankin odottaa joulua vaikka ei erityisen jouluihminen olekaan (Pikku-Myy tulee silloin kylään).

Viime viikon vieraat heittivät ilmaan kysymyksen: lähtisinkö maaliskuulla mukaan hiihtämään? Viime keväinen retkeni Äkäslompoloon nousi elävästi mieleeni. Nyt en ole tosin pakannut tavaroita valmiiksi, mutta suunnitelma alkoi kehittyä mielessäni. Jospa olisinkin kevättalvella hetken kotona, siellä järven rannalla. Saisin nähdä täysikuun paistavan jäälle, auringon nousun vastarannalta aamuseitsemältä, saisin leikattua omenapuunkin oikeaan aikaan, kerättyä hiihtokamppeet ja matkalla voisin tietenkin pysähtyä menen tullen Helsingissä Pikku-Myytä katsomassa. Houkutteleva ajatus.

Ja siitä yllätyksestä. Hyvät ystävät, joita jo ehdimme tottua näkemään täällä aurinkorannikolla ovat vuokranneet asunnon - Portugalista. Ja minä kun olin ehtinyt jo haaveilla, että joskus viellä viettäisimme talvia samassa kaupungissa, täällä Malagassa.  Nyt minun täytyy reitittää ajatukseni uudelleen ja miettiä, miten voisimme nauttia toistemme seurasta näissä uusissa olosuhteissa. Tässä yllätyksessä on kyllä omat positiiviset puolensa, olisivathan he voineet päätyä vaikka Etelä-Afrikkaan. Sinne olisi ollut jo hankalampi järjestää pidennettyjä viikonloppuja. Talkoo-matkat olisivat olleet pitkät.

Mitä taas tästäkin opin. Elämä ei ole jämähtänyt paikalleen, minäkään en saa jämähtää.