Ferragudon erakko

Vuokrasimme auton ensimmäistä kertaa kahdestaan. Piti lähteä matkalle, tapaamaan lähinaapureita. Hyvät ystävämme olivat päätyneet Portugaliin. Miten sen sanoisi, mies edellä niinkuin meilläkin. Piti mennä tapamaan eläkkeelle jäänyttä  Ferragudon 'erakkoa' ja vaimoaan, jonka edelleen jatkuvat työkiireet sallivat työskentelyn etelästä käsin muutaman viikon ajan.

Poika toi viime vierailullaan meille jälleen kerran navigaattorin, jota emme saisi kuulemma enää palautaa. Kerran ehdimme sen jo tehdä, kun emme mielestämme tarvinneekaan autoa ja eksyminen kävellen ei vaadi uudelleenreititystä navigaattorilla. Meillä oli ystävien osoite Etelä-Portugalissa sekä katuosoitteena, jota kartta ei tunnnista, että koordinaatein jotka poika syötti koneeseen. Ei kun matkaan.

Jo ensimmäisten kotikadulta siirtymisten jälkeen navigaattori laski uudelleen. Etäisyyksien arviointi ja risteyksien havainnointi sokkeloisilla kujilla ei aina ole niin helppoa. Mihin mennä, kun navigaattori käskee selvässä y-risteyksessä jatkaa eteenpäin. Usein navi laski uudelleen. 
Pääsemme kuitenkin moottoritielle. Tulostamani ohjeet tuntuvat selville.

Mutta risteyksessä, jossa navigaattori käskee ottamaan oikean kaistan, mies jatkaa vain eteenpäin. Hän muistelee nähneessä kartalla paikkakunnan, jonka kautta reitti olisi parempi. Ja niin me mennään "sitä kautta" vaikka minulla ei ole hajua mitä ja miten. Navi laskee  uudelleen, vie meitä eteenpäin ja kilometrien jälkeen käännättää tulosuuntaan, ohjaa Malagaa kohti, ja kas kummaan, päädymme vihdoin tielle, jota minä kaipasin. Kuskikin päättää kuunnella navia ja jättää omaat karttamuistelumielikuvansa tuonnemmaksi. Olimmehan käytännössä ensimmäistä kertaa tällä reitillä.

Vuokra-auto, suunniteltua kokoluokkaa suurempi automaattivaihteinen Peogeot, taisi olla "joutuisa" ajaa. Ystävätkin yllättyivät reippaasta aikataulustamme, eivätkä minun jarrutukseni kaarteissa siinä pelkääjän paikalla pahemmin menoa hidastaneet.

Meillä oli ollut selkeä mielikuva talosta ja ympäristöstä. Siksi hämmästyimmekin, kun pienen kanaalin reunalla, valkoisen talorivin edessä navigaattori ilmoitti: Olet perillä. Mikään ei viitannut siihen. Taloa ei kuulemma voisi olla tunnistamatta sen voimakkaita värejä ja modernia muotoilua. Onneksi oli puhelin. Ja ympäristön kuvaus kertoi pian ystävälle mistä meidät voisi löytää. Navigaattori ei ollult tunnistanut  karttakoorninaatteja. Emme olleet kaukana määräpäästä linnuntietä, mutta asutuksessa usean risteyksen pielessä. Navigaattoriin olisi pitänyt syöttää versio, jossa asteet, minuutit ja sekunnit on muunnettu desimaaleiksi.

Vietimme ihanan rauhalliset päivät ystävien luona. Koska emäntämme oli lievän flunssan kourissa peruutimme sovinnolla kaikki pidemmät tutkimusmatkat. Saimme nauttia levollisista pikkuretkistä ympäristöön, merenrantakävelystä, pienistä kylistä, ja kotona tehdystä ruuasta joka ilta.  Miehet grillasivat ja naiset häärivät keittiössä - joidenkin mielestä sovinistinen roolijako. Meidän mielestämme sujuvaa toimintaa kaikkien parhaaksi: kukin tekee mitä parhaiten osaa. Isäntämme totesi että jos miehet eivät osaa kuin hädin tuskin grillata... no, se ei pidä paikkaansa, kun kyse on näistä miehistä. Eipä silti, kyllä me naisetkin osaamme aika lailla kaikenlaista, mutta ainakaan tällä porukalla ei tarvinnut itse luoda teennäisiä roolijakoja - ja kärsiä niistä. 

Summa summarum. Elinpiirimme kasvoi täällä etelässä taas hiukan. Uskallamme vuokrata auton toistekin. Ajaminen ei tuottanut tuskaa ei kuskille eikä lompakolle. Tiemaksuja maksettiin n. 16 euroa, turhankin "hyvästä" auotsta 250 euroa viideltä päivältä ja 1200 kilometriltä + polttoaine. Oivallista matkailua koiran kanssa, joka viihtyi omassa kuljetuslaatikossaan takapenkillä.