Kaksi viikkoa sitten pakkasin kodin pakettiin. Tyhjensin vesikourut neulasista, lukitsin portin, laitoin havut ja kanervat laatikoihin odottamaan jouluvieraita, asetin pönkän rantasaunan oveen, kiersin pois sulakkeet. Ajoin Helsinkiin ja hyppäsin koneeseen. Málagassa odottivat jo mies ja koira. Olinko muuttolintu, kun lensin pois pohjolasta? No, talvipakolainen ainakin. Muutin Päijänteen rannalta Välimeren rannalle; ikkunan takana ovat edelleen laineet - mutta nämä eivät jäädy talven pakkasiin.
Mies ilmoitti joku vuosi sitten, että lumityöt eivät enää onnistu, ei käveleminen pimeillä talviliukkailla kyläteillä, ei puiden kaataminen metsästä, klapien teko, ainainen polttopuitten kärrääminen. Koska halusin pitää miehen rinnallani, lähdin viime syksynä katsomaan millainen talvi olisi Espanjassa. Olimme kokeilleet sitä jo muutaman kerran aiemmin eri puolilla maailmaa. Parina vuonna Namibiassa, kerran Malesiassa. Mutta viime talvena pakkasimme koiran mukaan. Pahinta edellisissä vuosissa oli ollut monen kuukauden ero Vilhostamme.
Ja tähän on tultu. Viime talvi ylitti odotuksemme ja tammikuun lopulla aloitimmekin katselemaan vuokralle tarjotaan kylttejä "sillä silmällä". Jokusen viikon ja lukuisten yleensä masentavien katselmusten jälkeen löysimme haluamamme. Läpitalon huoneiston kerrostalossa pikku matkan päässä Malagan vanhasta kaupungista. Olohuoneesta ja parvekkeelta aukeaa kuulu hiekkaranta yksisuuntaisen kadun takana, keittiöstä näkymä Muelleunoon, Paseo Pargueen ja Gibralfarolle.
Nyt on edessä arki täällä. Miten se sujuu kun ei voi sanoa puhuvansa espanjaa. Siitä ja vähän muustakin ajattelin kertoilla sinulle tässä blogissani.
Nyt hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?