Kieli on avain asettumisessa yhteiskuntaan

Pidennetty viikonloppu Portualissa oli tervetullut tuulahdus ja
lääkitsi  nuokkuvaa luovuuttani oikein kunnolla.

Luin viisi puheenvuoroa kotouttamisesta Ylen sivulta. Juttu on julkaistu jo kuukausi sitten, mutta se osui silmiini vasta tänään. Otsikko on lainaus yhdestä puheenvuoroista. Järkeviä ajatuksia vaikeasta asiasta, jonka päämäärä sinällään on selkeä: saada ihmiset tuntemaan olonsa kotoiseksi siinä maassa missä ovat. Se on tärkeää, sillä jokainen tarvitsee paikkansa.

Minun hyvin alkaneet kieliopintoni ovat lopahtaneet kuin kanan lento. Tarkoitukseni on saattaa kana jälleen ilmaan tai jopa vaihtaa elukkaa, johonkin pitkäjänteisemmin liihottavaan. Huono omatunto? Kyllä - ja ei kuitenkaan.

Huono omatunto sen tähden, että olen näin vapaaehtoisesti  pidentänyt aikaa, jonka seison ainakin toinen jalka tämän espanjalaisen yhteiskunnan ulkopuolella. Ei hyvä. Miten nopeasti verbit ja muutkin sanat, ei sen puoleen,  karisevatkaan päästä (tässä iässä). Kun ei hallitse kieltä, tuntee itsensä tyhmäksi ja sivustakatsojaksi. Se ei ole palkitsevaa. Jos vaikka ymmärtääkin jotenkin mitä toinen sanoo tai mitä tapahtuu ja haluaisi kertoa siihen mielipiteensä, ei pysty ilmaisemaan itseään. Jos vaikka löytääkin oikean sanan, saa mutoiltua jonkinlaisen lauseen, tapahtuu se aina liian myöhään. Tilanne on mennyt ohi ja mielikuva minun tyhmyydestäni on vahvistunut niin itsellä kuin sillä vastapuolellakin. Ja vielä pahempaa, vaikenemiseni voi tulkita myös välinpitämättömyydeksi, töykeydeksi tai jopa vihamielisyydeksi - tai ei kai sentään.

Ja miksi ei sittenkään huonoa omaatuntoa? En ole ehtinyt opiskella kieltä, kun minulla on ollut niin paljon muuta mielenkiintoista. Toki olin kipeänä ja toki olin reissussa, toki meillä on ollut vieraita. Mutta ei syy ole niiden, sillä flunssaa lukuunottamatta olen nauttinut niistä. Minun ajatukseni vain ovat olleet kiinni muussa, toki kaikessa luettelemassani, mutta myös uusien ajatusten löytämisessä, luovuuden vaatimassa huomiossa.

Huomaan oppineeni jotain ratkaisevaa. Ymmärrän rajallisuuttani entistä paremmin ja että kaikkea ei pysty tekemään. Nautin siitä mitä teen, ainakin useimmiten, enkä pyri hallitsemaan kaikkea. Valitsen mielummin rästitehtäviä kuin elämän ohikiitävyyden murehtimista.

Koira ei ymmärrä miksi ovi on kiinni

Niin. Me opiskelemme espanjaa lähes joka ilta, ehkä muistatkin. Vähän väliä netti suoltaa espanjankielisiä sanoja ja lauseita, jotka täytyy kääntää englanniksi (koska ohjelma on espanjaa englanninkielisille). Mies työskentelee keittiössä, minä työpöydän ääressä olohuoneessa - senhän olen varmaan kertonutkin. Väliovi on pidettävä kiinni, sillä muuten korva kuulee vain toisen tekstit - ei niitä, joihin pitäisi itse keskittyä.  Koira ei ymmärrä.

Ruoka ja herkut ovat keittiössä. Se haluaa siis sinne. Odottaa aikansa kärsivällisesti, aloittaa sitten marisemisen. Sen mielestä olisi parasta jos saisi kaikki päivän ruoat ja herkut viiden minuutin välein.
Ei onnistu, mutta vihdoin mies heltyy ja koira saa puolet nappula-annoksestaan. Sitten koira haluaa omalle pedilleen, sellaista ei ole keittiössä.

Ja tietenkin, jos mies liikahtaa tuoliltaan, koira oven tällä puolella on sitä mieltä, että nyt on iltajuustoherun aika. Keittiöön! Ja sitä rataa. Se ei kertakaikkiaan tajua, miksi oven pitää olla kiinni ja miksi me molemmat tuijotamme sen mielestä tylsinä mokomaa tietokonetta. Sen mielestä olisi selvästi mukavampi, jos olisimme samassa huoneessa. Se voisi paremmin vahtia mitä tapahtuu, joko olisi jonkun herkun aika.

Koira on laihdutuskuurilla. Niinhän me kaikki tavallamme. Se taitaa kuitenkin olla ainoa, jolla puntarin osoitin on liikkunut hitusen alaspäin. Onko se suljetun keittiö oven ansiota vai johtuuko se diettinappuloista, joita sille annamme -  niiden kaikkien herkkujen lisäksi.

Kausi vaihtuu
Ajankohtaista asiaa villasukista: nyt ne ovat taas tarpeen. Kivilattia alkaa olla kylmä. Ja aamulla piti keittiön patteri laittaa päälle hetkeksi. Yölämpötilat laskevat eikä päivälläkään ole enää helle.
Ainahan täällä saa vaihtaa vaatteita monta kertaa päivässä, aamusta enemmän, päivällä hihatonta ja iltapäivän lopulla pitää taas pukeutua. Nyt ovat jalassa villasukat, verkkarit ja päällä pitkähihainen paita. Ei ole hiki. Aurinko laskee.