Niin. Me opiskelemme espanjaa lähes joka ilta, ehkä muistatkin. Vähän väliä netti suoltaa espanjankielisiä sanoja ja lauseita, jotka täytyy kääntää englanniksi (koska ohjelma on espanjaa englanninkielisille). Mies työskentelee keittiössä, minä työpöydän ääressä olohuoneessa - senhän olen varmaan kertonutkin. Väliovi on pidettävä kiinni, sillä muuten korva kuulee vain toisen tekstit - ei niitä, joihin pitäisi itse keskittyä. Koira ei ymmärrä.
Ruoka ja herkut ovat keittiössä. Se haluaa siis sinne. Odottaa aikansa kärsivällisesti, aloittaa sitten marisemisen. Sen mielestä olisi parasta jos saisi kaikki päivän ruoat ja herkut viiden minuutin välein.
Ei onnistu, mutta vihdoin mies heltyy ja koira saa puolet nappula-annoksestaan. Sitten koira haluaa omalle pedilleen, sellaista ei ole keittiössä.
Ja tietenkin, jos mies liikahtaa tuoliltaan, koira oven tällä puolella on sitä mieltä, että nyt on iltajuustoherun aika. Keittiöön! Ja sitä rataa. Se ei kertakaikkiaan tajua, miksi oven pitää olla kiinni ja miksi me molemmat tuijotamme sen mielestä tylsinä mokomaa tietokonetta. Sen mielestä olisi selvästi mukavampi, jos olisimme samassa huoneessa. Se voisi paremmin vahtia mitä tapahtuu, joko olisi jonkun herkun aika.
Koira on laihdutuskuurilla. Niinhän me kaikki tavallamme. Se taitaa kuitenkin olla ainoa, jolla puntarin osoitin on liikkunut hitusen alaspäin. Onko se suljetun keittiö oven ansiota vai johtuuko se diettinappuloista, joita sille annamme - niiden kaikkien herkkujen lisäksi.
Kausi vaihtuu
Ajankohtaista asiaa villasukista: nyt ne ovat taas tarpeen. Kivilattia alkaa olla kylmä. Ja aamulla piti keittiön patteri laittaa päälle hetkeksi. Yölämpötilat laskevat eikä päivälläkään ole enää helle.
Ainahan täällä saa vaihtaa vaatteita monta kertaa päivässä, aamusta enemmän, päivällä hihatonta ja iltapäivän lopulla pitää taas pukeutua. Nyt ovat jalassa villasukat, verkkarit ja päällä pitkähihainen paita. Ei ole hiki. Aurinko laskee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?