 |
| Pidennetty viikonloppu Portualissa oli tervetullut tuulahdus ja lääkitsi nuokkuvaa luovuuttani oikein kunnolla. |
Luin viisi puheenvuoroa kotouttamisesta Ylen sivulta. Juttu on julkaistu jo kuukausi sitten, mutta se osui silmiini vasta tänään. Otsikko on lainaus yhdestä puheenvuoroista. Järkeviä ajatuksia vaikeasta asiasta, jonka päämäärä sinällään on selkeä: saada ihmiset tuntemaan olonsa kotoiseksi siinä maassa missä ovat. Se on tärkeää, sillä jokainen tarvitsee paikkansa.
Minun hyvin alkaneet kieliopintoni ovat lopahtaneet kuin kanan lento. Tarkoitukseni on saattaa kana jälleen ilmaan tai jopa vaihtaa elukkaa, johonkin pitkäjänteisemmin liihottavaan. Huono omatunto? Kyllä - ja ei kuitenkaan.
Huono omatunto sen tähden, että olen näin vapaaehtoisesti pidentänyt aikaa, jonka seison ainakin toinen jalka tämän espanjalaisen yhteiskunnan ulkopuolella. Ei hyvä. Miten nopeasti verbit ja muutkin sanat, ei sen puoleen, karisevatkaan päästä (tässä iässä). Kun ei hallitse kieltä, tuntee itsensä tyhmäksi ja sivustakatsojaksi. Se ei ole palkitsevaa. Jos vaikka ymmärtääkin jotenkin mitä toinen sanoo tai mitä tapahtuu ja haluaisi kertoa siihen mielipiteensä, ei pysty ilmaisemaan itseään. Jos vaikka löytääkin oikean sanan, saa mutoiltua jonkinlaisen lauseen, tapahtuu se aina liian myöhään. Tilanne on mennyt ohi ja mielikuva minun tyhmyydestäni on vahvistunut niin itsellä kuin sillä vastapuolellakin. Ja vielä pahempaa, vaikenemiseni voi tulkita myös välinpitämättömyydeksi, töykeydeksi tai jopa vihamielisyydeksi - tai ei kai sentään.
Ja miksi ei sittenkään huonoa omaatuntoa? En ole ehtinyt opiskella kieltä, kun minulla on ollut niin paljon muuta mielenkiintoista. Toki olin kipeänä ja toki olin reissussa, toki meillä on ollut vieraita. Mutta ei syy ole niiden, sillä flunssaa lukuunottamatta olen nauttinut niistä. Minun ajatukseni vain ovat olleet kiinni muussa, toki kaikessa luettelemassani, mutta myös uusien ajatusten löytämisessä, luovuuden vaatimassa huomiossa.
Huomaan oppineeni jotain ratkaisevaa. Ymmärrän rajallisuuttani entistä paremmin ja että kaikkea ei pysty tekemään. Nautin siitä mitä teen, ainakin useimmiten, enkä pyri hallitsemaan kaikkea. Valitsen mielummin rästitehtäviä kuin elämän ohikiitävyyden murehtimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?