Kell onni on, se onnen kätkeköön

Tällaisesta kauniista kevätpäivästä ehkä osaa iloita ääneenkin.
Siitä ei ehkä seuraa "itku pitkästä ilosta".Seitsemän vuotta sitten huhtikuun alussa oli
kevät jo näin pitkällä Keski-Suomessa. Miten mahtaa olla nyt? Täällä Málagassa oli tänään ainakin ensimmäinen hellepäivä.

Tuon otsikon viisauden opin omassa lapsuudessani. Mistään ei saa iloita etukäteen eikä ainakaan ääneen, ettei sitä viedä pois. Kuitenkin elämä on niin paljon harmaampaa, jos niistä onnenpipanoista ei saa nauttia. Joskus tekisi mieli huutaa sitä ääneen, mutta en tietenkään tohdi, en uskalla.

Nyt on kuitenkin kerrottava, että alkuvuoden jännitykset ovat toistaiseksi onnellisella tolalla.
Pieni ihmisen alku kehittyy lapseni kohdussa. En kuitenkaan uskalla sanoa vielä ääneen että olen matkalla mu.... niin, en tohdi. Ja toinen lapseni taitaa hänkin saada vaimonsa kanssa jo jonkin aikaa itäneen haaveen toteutettua: kotinsa neliöt tuplattua - tosin myös roimasti asuntolainaa. Mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Olen seurannut tyttäreni kamppailua sen asian kanssa, että uskaltaako raskaudesta iloita vai kuinka kauan täytyy odottaa että saa uskaltaa. Mietin, kuinka kauan äitini minuun joskus ammoin lapsuudessani iskostama oppi oikein vaikuttaa minuun, minun lapsiini. Äiti, miksi et antanut lapsiesi iloita asioista vapaasti, miksi istutit minuun epämääräisen pelon huomista kohtaan? Ja miksi minä olen, vasten tietoista tahtoani, jakanut sitä oppia edelleen?