Semana Santa

Suomalaiselle protestantille tai kirkkoon kuulumattomalle on vaikea ymmärtää Semana Santaa, espanjalaista pääsiäisviikkoa. Málagassa sitä ei voi olla huomaamatta.

Se on kirkollinen juhla, jossa viikon ajan (aamu/iltapäivästä jopa seuraavaan aamun kello viiteen) kuljetetaan mm. Neitsyt Marian ja Jeesuksen kuvia kotikirkoistaan Catetraaliin ja takaisin mahtavilla laveteilla, joita tarvitaan kuljettamaan noin 130 miestä. Saattueen edessä kannetaan paimensauvoja, lippuja ja viirejä, suitsutusastioita. Niitä seuraavat nasaretilaiset, huppupäisiin asuihin pukeutuneet veljeskuntien edustajat, kantaen kädessään pitkiä kynttilöitä, joiden vahaa lapset käyvät keräämässä. Lavetin pitkien aisojen etuosassa on suuri komea hopeinen kello, johon vasaralla soitten kerrotaan kulkueen pysähtymisestä ja voimallisella kilinällä uudelleen kulkuun lähdöstä. Kaiken yllä pauhaa käsittämättömän harras, kaunis ja kuitenkin niin mahtipontinen puhallinmusiikki ettei sellaista kuule missään muualla. Illalla ja yöllä tätä ympäröi vielä samettinen pimeys jossa kynttilöiden liekit valaisevat.

Tämä kuva, kuten kaikki kuvat tässä, on otettu ikkunastamme
kurkottaen Semana Santan aikana 2013,
tämä joskus puolen yön jälkeen.

Humu jatkuu Palmusunnuntaista Pääsiäisen loppuun, alkaen aina aamupäivällä ja päättyen myöhään yöllä. Itse valvoin viime talvena Calle Marques Larioksen kämpässämme tuon akustisen kattomme alla aamuyön tunneille asti kuunnellen musiikin voimistumista ja loittonemista kulkueen kiertäessä keskustan katuja. Kaikki ne kiersivät yksinkertaisen ikkkunamme alta, katu oli täynnä väkeä ja ihmiset liikkeellä perhekunnittain yötä myöten.

Katsomoiden rakentaminen katujen varsille kestää viikkoja. Paikat on numeroitu ja liput niille on myyty jo aikoja sitten loppuun. Turistilla ei ole toivoakaan istumapaikasta, paitsi istumalla reitin varrella olevassa kahvilassa, baarissa tai ravintolassa. Aitiopaikan voi lunastaa siis vaikka lasillisella viiniä. Tai sitten seisomalla tungoksessa reitin varrella tai kuluetta seuraten.

Näillä huppupäillä ei ole mitään tekemistä
Kun-Klux-klaanin kanssa.

Vaan mistä on kysymys? 
 Uskonnosta tietenkin, mutta sen lisäksi ihmisten kanssakäymisestä, perheitten osallistumisesta. Kaikki ovat mukana jollain lailla.
Koko vuoden on puistoissa voinut kuunnella orkestereitten harjoittelua iltaisin. Ja orkesterit ovat isoja, niissä soittavat nuoria ja vanhoja. Missään ei varmasti ole niin paljon puhallinmusiikin ystäviä kuin tässä kaupungissa.
Hyvissä ajoin ennen pääsiäistä alkaa nähdä vanhan kaupungin kaduilla ihmisiä kanniskelemassa hassuja metallisia hupun kehyksiä. Luulen että niitä käydään teettämässä uskonnollisiin tavaroihin erikoistuneissa pikkumyymälöissä. Ja nasaretilaisia on niin täysin valkoisiin kuin mustiinkin, punaisiin ja vihreisiin väreihin sonnustautuneita. Viimeisenä seuraa soittokulkue, puhaltimet ja rummut.

Jos näin George Townissa Malesiassa Thaipusan juhlakulkueessa härkien vetämät suuret, komeat hopeiset vaunut, niin näissä kulkueissa on hopeaa liikkeellä vähintään yhtä paljon, ja kukkia, kukkia, kynttilöitä tuhansittain.

Kerroin, että lapset keräävät kynttilöitten vahaa. Luulin ensin, että kulkueen keskelle vähän väliä ryntäävät lapset halusivat nasaretilaisilta tulta omiin kynttilöihinsä, nämä nimittäin laskivat pitkät paksut kynttilänssä kohti lasten käsissä olevaa jotain. Muutaman päivän päästä näin lähempää lasten käsissä vahapalloja, joista suurimmat olivat toistakymmentä senttiä halkasijaltaan; nämä lapset olivat nähneet monta kulkuetta.

Tapahtuman jälkeen katuja pestiin viime vuonna varmaan viikon verran. Niitä harjattiin, vuoltiin kynttilänvahasta, liuotettiin, pestiin saippualla. Ja silti ne olivat petollisen liukkaat monen monta päivää.

Tuo kaikki oli ihana kokea, ja yritän tänäkin vuonna istuttaa itseni vaikka jonekkin Calle Granadan kahviloista. Mutta Semana Santa 24/7 -kokemus on onnekseni minun kohdaltani koettu. Saan tulla illalla nukkumaan omaan sänkyyn, jonne musiikki ei kanna aamuyön tunteina.