Kaksi viikkoa etelässä

Tässä vielä ihan liki Pikku-Myytä.

Kaksi viikkoa etämummuilua, yhdet vieraat ja shoppailua Ikeassa sekä Malagan ensimmäinen sadepäivä.

Ensin etämummuilusta. Tänä aikana olen ehtinyt siirrättää kunan, sen pinnasängyn, miehellä vierashuoneesta toiseen. Tässä on mielestäni joulukuussa lämpimämpää vauvalla. Olen ehtinyt ostaa yhdet lakanat ja yhden peiton. Vierailu Ikeassa lisäsi varusteita vauvan yöpussilla, lakanalla sekä  peitolla, jota Ikea kutsuu hassusti vandringrutaksi. Eli sellainen peitto laitetaan lattialle, jossa vauva sitten katselee "mitä ihmeen neliöitä nämäkin ovat mun allani".  Lisäksi mukaan tarttui  vaipanvaihtoalusliina ja vaippapussi, jonka voi sitoa sängyn päähän - ja tietenkin yksi pienen pieni pehmolelu. Ai niin, se kylpylakana jonka toivon olevan käytössä myöhemminkin, oli unohtua. Jouluun on vielä puolitoista kuukautta - mitä ehdinkään.

Yhdet vieraat 
Serkku miehineen saapui lomalle viereiseen hotelliin. Tuntui hassulta, etteivät he asuneet meillä, olihan meillä tilaa. Myöntää kuitenkin täytyy, että vuorokausi oman paluuni jälkeen tuntui ihanalle hiljentyä illalla omaan rauhaan ja vaellella puolipuikeissa, jos siltä tuntui. Muuten vietimme mukavia hetkiä yhdessä aamusta iltaan, kävimme kauppahallissa, miehet tekivät ruokaa, naiset shoppailivat, yhdessä istuttiin katukahviloissa ja syötiin ulkona, nautittiin lämmöstä rananalla maaten. Pitkä viikonloppu kului hujauksessa.

Tuleviin sadeiltoihin
Matkalaukussa odotellut telkkari on kaivannut tasoa, joka mahtuisi olohuoneeseen, digiboxi on täynnä tallenteita kotimaisilta kanavilta. Sadeiltoina niitä olisi kiva katsella. Googletukset eivät tuoneet apua tilanteeseen, mutta onneksi oli sitten Ikea. Sieltä vihdoin löytyi passeli ja kukkarolle sopiva ja pari muutakin vierashuoneitten sisustukseen liittyvää juttua.
Nyt tarvitaan vielä (ainakin) yksi Ikea-reissu ja  henkilö, jolla olisi porakone ja vatupassi. Ajattelimme kysäistä putkimieheltä. Niin, hän on nimittäin ainoita tuntemiamme täkäläisiä ammattimiehiä. Ja mehän olemme tavanneet jo menesti. Kai hän osaa ruuvin seinään propata tai ainakin tietää jonkun, joka osaa. Suomessa ei olisi tullut mieleenkään pyytää ketään apuun, eikä se johtunut ainoastaan siitä, että hirsiseinään on helppo ripustaa hylly. Emme me tunnusta uusavuttomuutta, mutta tuntuu hassulle ostaa tännekin kunnon porakone, olemmehan täällä "vain vuokralla".

Aloitin muuten kunnonkohotuksen. Nyt on hyvä hetki, kun tuliaissuklaatkin on  syöty. Jo kaksi ja puoli sauvakävelyreissua takana. Katsotaan miten jatkossa käy.  Kuuden kilometrin ripeä kävely sauvoen ennen aamiaista tekee hyvää kivistäville kankuilleni ja levottomille jaloille. Ehkä, siis ehkä, se kyllin usein toistettuna, saattaisi vaikuttaa myös vyötärönympärykseen. No, katson ensin onnitunko vetämään samaa linjaa edes viikon. Ai niin, tänä sateisena aamuna tyydyin puolikkaaseen lenkkiin. Sekin sai veren kiertämään.

Kausi vaihtuu täälläkin. Eilen oli plus 27 ja tänään vedin untuvaliivin päälle. Katukuvassa näkyi monta tikkitakkiakin. Paikalliset tuntuivat siirtyneen suoraan talveen. No, olihan lämpötila vain noin kaksikymmentä ja kova tuuli, joka onneksi puhalsi ne sadepilvet tieltään.