Lääke haudattuna?

Tulin hammaslääkäristä ja soitin miehen kännykkään tulisiko hän koiran kanssa istuskelemaan aurinkoon kanssani. Ei tullut, sillä koiramme heräili juuri rauhoituspiikistä eläinlääkärissä.

Rannallamme ulkoilee paljon koiria. Nyt siellä oli juoksennellut vapaana yksi terrierri. Ja ennenkuin kukaan ehti reagoida, se keskeytti juoksunsa ja tarrautui kytkettynä olevaan "perroomme" kiinni. Onneksi se kuitenkin irrotti otteensa omistajien nostaessa sen peräpäätä kyllin korkealle. Ja onneksi koiria ei vedetty irti toisistaan. Ja onneksi eläinlääkäri oli  sadanmetrin päässä. Koiran omistajia mies ei kuitenkaan onnistunut saamaan mukaansa. Eikä heillä olisi varmaan ollutkaan millä maksaa koiransa tekosia. Heillä ei ollut papereitakaan. Tuskin siis sataa euroa eläinlääkärimaksuun.

Punkkari yrittää niskanpäälle
Nyt, joitain päiviä myöhemmin perromme ei näytä enää ollenkaan koirarukalle. Vaan hiukan punkkarille, kun karvat toiselta puolen päätä on ajeltu ja sänki on muutaman millin paksuinen.

Koira ei saanut lopultakaan pahoja vammoja, ei ruumiillisia eikä henkisiä. Yksi pintahaavoista oli jo ehtinyt eläinlääkärille päästyä tulehtua ja turvota, mutta nopea lääkitys auttoi. Huoli oli tietenkin siitä, että tuskin purijalla olivat kaikki rokotuksetkaan ajan tasalla.  Mutta yhtään tikkiä ei tarvittu ja turvotuskin laski seuraavaan päivään. Koiramme voi nyt ihan hyvin, mutta meillä on ongelma. Lääkkeet.

Antibioottikuuri kestää kymmenen päivää, kipulääkityksen lopetimme jo vaikka senkin kesto olisi ollut viikko. Koira ei kuitenkaan näytä sitä tarvitsevan. Koira pistää muutenkin hanttiin koko lääkitykselle. Pari ensimmäistä päivää meni hienosti herkku, lääke, herkku -taktiikalla. Kolmannen päivän aamuna herkku ei enää kelvannutkaan. Ok. Seuraava herkku toimi samalla taktiikalla.

Sitten piti jo turvautua epätoivoiseen ratkaisuun: kätkeä lääke herkkuun. Ei toimi ajokoiralle, sehän haistaa kaiken. Epätoivoissani tungin lääkettä väkisin suuhun = mun kädessä pari haavaa + hirveä huuto koiralle "ja muahan et pure!!!" + koiralta hirveä murina mulle.  Jotenkin väsyttämällä se pilleri kuitenkin loppujen lopuksi tainnutettiin: mies piti koiran kuonosta kiini, niin kauan että sen oli jo pakko nielaista, mitä ikinä suussa olikaan.

Huominen aamu on taas arvoitus. Mihin mahtaa olla lääke haudattuna? Vieläkö Caesar toimii kuten tänään. Sellaista euron pikkupurkkiherkkuahan meidän koira ei ollut koskaan ennen maistanut.

Kaupunkielämä on vaarallista. Tosin oma perrommekaan ei ole mikään enkeli vaan pyrkii helposti uhoamaan uroksille ja kävisi varmaan kiinnikin viholiseensa, jos saisi mahdollisuuden. Uhoaminen on sallittua vaikka ei suotavaa, mutta viholliskoirankaan kimppuun emme anna koiran käydä. Siitä pitää mm. hihna huolen.