Nuori ja nätti

Sanoin syksyllä malagalaiselle kampaajalleni, että haluaisin näyttää nuoremmalta. Ihannetilannehan on, että kampaajan saisi minut näyttämään nuoremmalta ja kauniimmalta kuin olenkaan. Siinä tuolissa istuessa ei vain useinkaan tunnu, että loppputulos voisi olla toivottu. Märät hiukset menevät päätä myöten, kampausviitta ei anna kasvoille väriä ja kirkkaat valot saavat kaiken vanhuuden oikein huutamaan. Partakarvat sojottavat tuskallisesti. Silti käyn kiduttamassa itseäni säännöllisesti ja anelen 'tee nuori ja nätti'.

Mutta kampaajilla on erilaisia käsityksiä siitä, mikä tekee nuoren ja kauniin. Liekö ero kulttuurissa? Koto-Suomessa se näyttää olevan lyhyt, päältä revitty, niskasta siistitty tukka, jossa on särmää. Täällä Malagassa kampaajallani Evalla taas on sellainen käsitys, että hiusteni pitää olla vaaleat ja pidemät. "Jos kerran haluat näyttää nuoremmalle!" Lisää sävyä vaaleammilla raidoilla. Hänen harmikseen olen aina palannut Suomesta tukka kynittynä ja tummemmaksi sävytettynä. Oma syyni tietenin.  Jostain syystä kaipaan siellä aina ryhtiä ja voimaa  - haluan piirtyä tarkemmin ympäritöstäni. No, ehkä en haluaisi olla betoniporsas.

Nyt on suomalaisen kampaajan kädenjäljistä yli puoli vuotta. Ja Evani on saanut pikkuhiljaa tahtoaan läpi. Edelliselläkin kerralla, hän toivoi ettei vain leikattaisi paljon. Ja väriä tarvitsee laittaa vähintään joka toinen kuukausi, niitä raitoja ei onneksi niin usein. Ei siis leikattu paljoa. Hän ei myöskään ole ajellut niskavillojani, joka tuntui minusta hutiloinnille. Joka tapauksessa annoin hänen pitää päänsä. Ja kas kummaa - alan olla tyytyväinen tähän pehmeämpään, mielestäni suorastaan naiselliseen pehkoon. Nyt kun niskavillat ovat saaneet olla rauhassa useamman kuukauden, huomaan niiden jopa kihartuvan  hiukan. - En ehkä näytäkään niin kivestä veistetylle, kun suomalaisen tarkkaakin tarkemman kampaajan saksien ja "trimmerin" jäljiltä.

Niin, onnekseni kampaaja kerran kuussa ei saa talouttani täysin sijoiltaan. Riippuen siitä, mitä tehdään, kampaajani velottaa minulta 45-75 euroa/kerta.  Näillä hinnoilla minäkin raskin olla värjäämättä vuokra-asuntomme lavuaareja. (Niin, ja ne kamalat partakarvat katoavat vahalla poistettuna 9 eurolla.)

Katsotaan kuinka käy seuraavalla Suomen visiitillä. Alanko taas pitää hiusten föönaamista työläänä ja kipaisen parturin puheille: tee helppohoitoinen - niin ja nuorekas.