Meidän perheessä on tammi-helmikuun vaihteeseen on kertynyt useita syntymäpäiviä. Minun ja miehen synttäreiden lisäksi tänä vuonna juhlittiin Malagassa lankomiehen 60-vuotispäiviä. Viikon aikana puntarin lukemat näyttivät minun kohdallani nousua reilun kaksi kiloa. Ei vain leivoksia, churroja ja tapaksia vaan myös moninaisia ihania yhteisiä illallisia ja lounaita ravintolassa sekä tässä meillä.
Talossa on ollut siis vilskettä. Ja puolen tunnin kuluttua saapuu odotettu lisä: tytär ja Pikku Myy ovat juuri laskeutuneet kentälle. Mummi petasi juuri sängyn, laittoi pyyhkeet, vaipan ja Myyn yöpaidan, äidin pyjaman ja villasukat odotusasentoon. Kohta vedän takin niskaan ja siirryn alas odottamaan taksin suuntavilkun vinkutusta kadulla. Voi kuinka on ihanaa ja jännää saada heidät tänne taas. Edellisestä vierailustahan on kulunut pari päivää yli kolme viikkoa.
Tänä yönä talo on siis tavallista täydempi. Toisessa vierashuoneessa nukkuu nimittäin Myyn äidin serkku miehensä ja, Operaattorin, vajaan vuoden ikäisen Myyn pikkuserkun kanssa. Aamiaispöytään on kannettu jo kaksi ylimääräistä tuolia.
Ihanaa, että on elämää. Nyt täytyy mennä.
Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Haluaisitko kommentoida tähän jotain?