Luopumista

Mies kaivaa hautaa. Tuossa metsikössä heidän porttinsa pielessä on jo ennestään pari kiveä, joilla palaa kynttilä aina silloin tällöin. Hauta ei ole suuren suuri, eikä suuri ollut se vielä viime syksynä minun ja perromme (perro = koira) perään juossut karvaturrikaan, joka vartioi kotiporttiaan. Pieni koira, suuri suru.

Kun seuraavana iltana pimeässä ajan kaupungista tullessani tuon portin ohi, näen kynttilän palavan lyhdyssä. Se oli sytytetty siihen jo aamupäivällä. Näimme sen kävelimme lastenvaunujen kanssa ohi Pikku-Myyn päiväunien aikaan.  Muistan oman Maikkimme kuoleman lähes kymmenen vuoden takaa. Mekin poltimme kynttilää haudalla monta iltaa.  Menettäminen teki kipeää. 

Maikki oli kuollessaan 15-vuotias. Niin kauan olimme jakaneet sen kanssa vuoteemme. Viimeiset vuotensa se muistutti vanhankotivanhusta, ohut turkki peitti ohueksi käynyttä ihoa, josta kaikki pyöreys oli kadonnut, sen askel oli ollut hapuileva ja viipyilevä. Silti me emme olleet halunneet ottaa Luojan tehtäviä itsellemme, pyytää eläinlääkäriltä sille armopiikkiä. Ei ennen sitä päivää, jolloin koiravanha raahautui kesken kauniin kesäpäivän luokseni takajalkojaan hinaten, katsoen silmiin ”mikä minulla oikein on, mitä minulle tapahtuu?” Silloin meidän piti uskaltaa ottaa viimeinen askel sen puolesta. Teki kipeää. 

En yhtään tiedä mikä tuon etäisen naapurin koiran taipaleen päätti. Kaikesta päätellen sen elämä oli kuitenkin ollut täynnä rakkautta loppuun asti. Muuten ei mies olisi kaivanut hautaa jäiseen maahan, muuten ei piha olisi ollut täynnä autoja. Luulen, että kaikki perheen lapset ja lapsenlapset olivat tulleet saattamaan.

Maikin haudalla ei ole enää vuosiin poltettu kynttilöitä. Mutta ei sitä ole unohdettu, rakasta petikaveria. Päiväkävelyllämme kerroin tyttärelle, että hänen joskus tekemänsä tilkkutäkki, Maikin viimeisen kesän makuualusta sen nukkuessa patiolla, oli saanut määränpäänsä koiran käärinliinana.  Se oli hänenkin mielestään kelpo virka käsityölle.

PS. Minun tuli ikävä ”perroamme” joka jäi miehen kanssa Malagaan. Kesällä lenkkeilisimme taas täällä Päijänteen rannoilla. Onneksi se kuitenkin nukkuu lattialla omalla petillään – hiekka, karvat ja kesän punkit eivät ole kovin mukavaa seuraa.