Lomakoti?

Onko tämä lomakoti, jossa nyt olen, malagalainen kerrostalo? No, juuri nyt sanoisin: toipilaskoti. Ei. Tämä on koti, jossa perhe elää arkea. Joskus sen katkaisee ystävien kyläilyt, lasten perheitten lomailut, juhlapyhät.

Eläkeläisen elämään kuuluvat kodin arkipuuhat, siivoukset ja pikkurempat, asioitten hoitaminen, kaupassakäynti, ruuanlaitto.  Aamulla herätään useimiten iman kellonsoittoa, askareet seuraavat toistaan kuin lanka johon on valmiiksi tehty solmuja määrävälein. Kerä kiertyy auki milloin nopeammin milloin hitaammin. Välillä käydään kävelyllä (jos voidaan, juuri nyt ei), kahvitellaan auringonpaisteessa ulkona ja seurataan elämää ympärillä.

Ilman jonkinlaisia harrastuksia eläkeläisen elämä olisi yhtä aamupuurosta toiseen raahustamista. Viime viikolla ostin viisi metriä liiankin ohutta raidallista pellavakangasta. Siitä tulee uusi kaksinkertaisena kyllin vahva arkiliina olohoneeseen sen alati pölyä keräävää lasipöytää peittämään. Yksi sivu on puoliksi ommeltu, pienin pistoin käsin. Jatko odottaa toipumista. Minulla ei ole ompelukonetta, mutta onpa mielekästä tekemistä.

Viimeiset viikot olemme miehen kanssa opiskelleet espanjaa. Kumpikin tunnista kahteen tiiviisti oman koneensa ääressä. Iltamme muistuttaa siis aika paljon keskivertosuomalaista perheen yhteistä arkista iltahetkeä, jossa kaikki näppäilevät puhelintaan, tablettiaan tai tuijottavat tietokoneen  tai television ruutua.

Ilta päättyy erityisesti nyt, kun minä olen tähän sänkyyn sidottu, yhteiseen hetkeen kylki kyljessä. Kummallakin on käsissään oma kirjansa. Läheisyys on silti olemassa.

Ja tietenkin mekin otamme hetkittäin ilon irti elämästä. Nautimme yhdessä viiniä ja juustoja - paranname maailmaa ihan liian kanssa, käymme ulkona syömmässä, elokuvissa, konsertissa. Mutta me emme ole täällä lomalla, emme täällä emmekä Suomessa. Miehelle tämä on virallinen koti ja hän on osittain verovelvollinen Espanjassa, ei nauti Suomen sosiaaliturvasta.

On kirjoitettu paljon Suomesta ulkomaille pakenevista, verovelvollisuuttaan välttelevistä eläkeläisistä. He kun häipyvät lomailemaan koko eläkkeen edestä. Ja miksi he niin tekevät? Osa siksi ettei fysiikka kestä Suomen kovaa talvea, liukkautta ja lumitöitä, pimeyttä. Osa siksi, että rahat riittävät elämiseen paremmin Espanjassa tai Portugalissa. Tietenkin on aina olemassa ne ökyrikkaat, joiden rahat riittäisivät vaikka missä elämiseen, jotka muuttavat rahan perässä - vaikka se on jotain, mitä heillä jo on. Mutta miksi he eivät saisi? Sama laki koskee kaikkia suomalaisia, miksi joku saisi siitä nauttia ja toinen tekee mielestämme rikoksen tehdessään samoin.

Hups, kuinka liukahdinkaan paatoksen puolelle. Se näyttää olevan tosi helppoa. Summa summarum, koti Espanjassa ei ole lomakoti, ainakaan meillä. Meillää on kaksi kotia ja kummassakin riittää arkea ja riemuja yllin kyllin. Se, että oppii elämään kahdessa kodissa, vei tietenkin oman aikansa. Aivan kuin ennenvanhaan: juuri se mitä tarvitsit oli kaupungissa tai sitten mökillä, riippuen siitä missä olit. Kunnes oppi hankkimaan kaksi leivänpaahdinta, kahdet saappaat ja tulemaan toisaalta toimeen osan vuotta sillä tavaralla, jonka tiesi odottavan siellä toisaalla. Minä olen ehkä tämän kurssin keskivaiheilla.

PS. Eläkeläisyyden kaksisuuntainen häiriö: toiset ajattelevan sinun olevant koko ajan lomalla ja itse et osaa ajatella elämääsi lomana.